Voisitko ottaa kuvan meidänkin pojasta kun oma kamera jäi kotiin, kysyi kerran perisuomalaista rohkeampi ääni hymyillen päiväkodin naamiaisissa. Nyt yhtäkkiä samat kasvot sanomalehden muistokirjoituksen mustavalkoisessa kuvassa.
Iltapäivällä sitten tekstiviestit, että toisessakin kodissa on tänään yksi vanhempi vähemmän kuin vielä eilen.
Mitä vanhemmaksi elää, sitä useampia kuolinuutisten saapumisia muistaa. Vääjäämättä.
Maanantaiaamuna vihmoi sade harmaalta taivaalta ruskeanharmaille kaduille. Jotenkin tavallista hiljaisempaa.
maanantai 4. huhtikuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
saman ? kuvan huomasin minäkin. klm. jo neljäs vuoden sisään.
Ilmeisesti saman.
Vanhat väsyneet ihmiset saavat kuolla, eivät lasten vanhemmat eivätkä varsinkaan vanhempien lapset.
En tiedä, miksi niin kuitenkin käy.
1990-luvn loppupuolella ympäriltä lähti enemmänkin ihmisiä. se hermostutti ystävääni, joka kolmannen kuolinuutisen kuultuaan puuskahti kyllästyneenä puhelimen luuriin: aina teiltä kuolee joku!
Lähetä kommentti