Polkupyörän etuosassa oli tavarakorin näköinen häkkyrä, jossa näytti olevan lapsi kyydissä. Polkija lähestyi suojatietä, jota olimme ylittämässä, ja jatkoi pysähtymättä päin punaisia.
Jäin hetkeksi katsomaan perään.
Polkija jatkoi seuraavaan risteykseen, jossa auto oli oikealla kaistalla pysähtynyt valoihin. Siirtyi lasteineen vasemmalle kaistalle, ohitti pysähtyneen auton ja jatkoi päin punaisia yli risteyksen.
Päälle ne seuraavat pyöräilijät. Alepan kulmalla jalkakäytävää jyrännyt keski-ikäinen rouva. Nuorukainen, joka suhahti ohi minun ja seinän välistä jatkaakseen suojatietä päin punaisia yli kadun.
Eiväthän nämä autoihin verrattavia tappokoneita ole, mutta sata prosenttia aamulla kohdatuista fillaroijista antamassa pitkät liikennesäännöille. Syövät jollain lailla pohjaa niiltä kanssapolkijoilta, jotka keskusteluissa pitävät omiensa puolia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Aktiivisen työmatkapyöräilijän kommentti: Erittäin totta, ihan liian monelta fillaroijalta puuttuu liikenteessä pakollinen pelisilmä.
Tyhmäily johtaa ennemmin tai myöhemmin uusiin sääntöihin ja rajoituksiin.
Päälle vielä hetki sitten todistettu: kaksi jonollista autoja pysähtyy kiltisti valoihin kun samassa massassa ajanut fillaristi jatkaa kylmänviileästi päin punaisia läpi risteyksen.
Jokin siinä kylmänrauhallisessa "Nämä säännöt eivät koske minua" -asenteessa ällistyttää.
Mikseivät sitten oikeastaan autoilijatkin voisi alkaa ottaa valot ja muutkin säännöt vain suosituksina, jos kerran näkevät, ettei sieltä juuri silloin ole tulossa ketään ihan syliin?
Lähetä kommentti