Keskiviikko ja torstai

Koskelantie oli nähty, mutta näyttäisikö radanvarsi pohjoiseen samalta kuin ennen vanhaan? Mutkitteleva mäkinen pyörätie ainakin, ja ohi suhahtelevien fillarien vauhti. Koillisesta jylisi lentokone toisensa jälkeen, ja kiskojen suunnassa kohisivat junat. Pisteeksi i:n päälle veturin kaksoisvihellys.

Takaisin Puu-Käpylän halki. Myönnetään, on hieno ja idyllinen. Yritin katsella ympärilleni, mutta Peppi Pitkätossu ei loikkinut laulellen vastaan.

Kentän huoltorakennuksessa oli pestävä kädet ja kasvot, sitten ahmittava moniaita kämmenkupillisia vettä.

Seuraavana päivänä Bolliksella vähintään yhtä kuuma. Taas yli jylisevät lentokoneet, nyt myös Töölön yllä kaarteleva kopteri. Paloauto vouvotti Urheilukatua etelään.

Pojat hioivat harjoituspelinsä, katsomossa pikkusiskot leikkivät, aikuiset joivat makuvettä ja maistelivat mansikoita. Tällä kelillä valmentaja kielsi jäämästä kentälle potkimaan, ensin ainakin juotte ja syötte kotona.

Illalla Hietsussa viereinen ultimatematsi nostatti pölypilven, ahneet lokit ruikkivat pommejaan, poppikoneesta tulviva kakofonia vahvisti keski-iän saapuneen. Lapsilaumaa ei ollut saada vedestä pois.