Olen kyllä ihan väärä ihminen tankkaamaan Antti Nylénin esseitä. En ole koskaan lukenut Nuorta Voimaa, ja arvelen Morrisseyn olevan joku englantilainen tai amerikkalainen poppari mutten ole ihan varma. Ja Baudelairea taisi siteerata vääpeli Ryhmy mutten muista, missä kirjassa. Olikohan Jees, leskiyli-insinöörskä tai sitten Jees, Nurmijärven mämmiä.
Yksi vaikutelma oli, että aina kymmenen vuoden välein tulee nuori vihainen mies tai miehiä ja julkaisee sianhoito-oppaan tai minkä milloinkin kirjan. Sitä sitten ihmetellään niin kuin markkinoilla katsellaan hörähdellen hetki jotain erikoista ennen kuin ostetaan muurikkaletut hillolla ja kermavaahdolla ja jatketaan katsomaan, mitä seuraavassa kojussa on tarjolla.
Se huomio nauttimisen muuttumisesta mahdollisuudesta pakolliseksi oli kyllä hyvä. Ja minusta olikin aina tuntunut, että Agnes ja Elin Fucking Åmålissa eivät ihan tyhjentyneet siihen kaapistatulokliseeseen.
Muita juttuja pitää kyllä vielä sulatella. Ehkä siksi, että olen heteromies ja lihansyöjä, joten saatoin ottaa vähän itseeni.
Toinen vaikutelma oli, että kirjoittajan pitäisi käydä enemmän ulkona, istunut vähän liikaa sisällä huonossa ilmassa miettimässä turhan vaikeita.
Pitääpä lukea tätä kaveria lisää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
mika,
'ei ole enää pisaroita, on vain väkevä virta. kahdelta taholta kaikuu huuto: jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan', ja niin poispäin tunnelmoi radiossa pepe willberg juuri, kun luin tätä juttuasi.
voisiko se mennä niin, että kun oikeistot ja vasemmistot, klassiset ja ei-klassiset väsyvät pyörimään tukkanuottasilla, tulee tavaksi kutsua joku nuori vihainen mies paikalle. eilen se oli eskelinen, tänään se on nylén. entä kapinallinen vuosimallia 2017? mahdollisesti hän on atsede, 28, joka saapui suomeen mogadishusta kaksivuotiaana 1991.
mutta onko kulttuurissamme enää väkeviä virtoja, vai ovatko virrat hajaantuneet taas pisaroiksi tai juoksevatko peräti väärään suuntaan?
tavalliset nuoret ja katutietoiset markkinapulliaiset eivät enää halua arvokriittisyyttä. vanhojen vihaisten miesten näkökulmasta taas nuoret ovat toivottomia hauskanpitäjiä ja näköalattomia rock-konservatiiveja, jotka hyppivät tasajalkaa stadionilla, vaativat kirkkohäitä tai muuta hullunkurista.
nuorten lienee vaikea kapinoida, koska vihollinen nähdään nyt meissä jokaisessa: markkinat olemme me.
mutta jos kapinaa on, siinäkin on alkanut nostalgiakierre. ehkä nykyinen järjetön anonyyminen rähjäyskulttuurikin johtuu siitä, että suuria visioita, kuten avaruudenvalloitusta tai järjellistä hyvää vihollista ei enää ole? mutta jos perusteltu yhteiskunnallinen kapinointi jossakin syntyy, niin lähden ehkä paikalle ainakin katsomaan, vaikka se näytettäisiin televisiossakin....
Älä kerro kenellekään, mutta joskus kadehdin pienen ohimenevän hetken niitä sukupolvia, joilla oli lujia ihanteita ja minkä puolesta taistella. Ei pelkkää epäluuloa ja ironiakuorrutusta.
Tähän saattaa liittyä hämärä ajatus Sven Tuuvasta tai miehestä, jonka viimeinen viesti on "olen syöksymässä kohteeseen" verrattuna mieheen, joka vanhenee ja rapistuu hiljaa pois.
Mutta ne ovat muutenkin nuorempien juttuja. Onhan sellaisia miehiä maailmassa nykyäänkin, mutta tässä iässä tietää heidän lujien ihanteidensa olevan vain vääärinkäsitystä.
Lähetä kommentti