Olavi herää painajaisiin, joissa hän kohtaa Anniinan surmaajan, mies muistuttaa milloin mitäkin, karhua, sodanaikaista komppanianjohtajaa, presidentti Paasikiveä, isovaaria, lähintä esimiestä, naapurin vaatturia.
Komppanianjohtajaa.
Outoa, miten yksi väärä sana vie maun koko sivusta. Luvusta.
Muutoinhan Anja Snellmanin Lyhytsiipiset on jonkinlainen sormiharjoitus vaan kyllähän Bodomjärven tapauksesta näinkin lukee. Ajankuvan tavoittelussa jotain epämääräisen päälleliimattua mutta niin oli kerran kyllä jopa itsellään Kjell Westöllä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti