Aikaisia herätyksiä, sääennusteen tutkistelua ja mietittyjä aamupaloja. Pallo, pullo, plääkät ja pelipaidat reppuun ja autolla helteisen aamun halki Siltamäkeen, Käpylään.
Helsinki Cup.
Kaikille lajeille yhteiset turnaustunnelmat. Vastustajan nimen utelu ja taitojen arvailu etukäteen, alkulämmön vilkuilu syrjäsilmällä, peli. Altavastaajana, niskan päällä, pesukoneessa, hallitsevana. Pillin vihellys, tolpan tai yläriman kumahdus, maaliverkon räpsähdys, viimeisen hyökkäyksen ratkaisumaali päähän tai toiseen, TV:stä matkittu tuuletus. Hallinnasta huolimatta maalittomaksi jäänyt peli. Jälkipelit, spekuloinnit. Välipala nurmikkopiknikillä ja pallottelua, kunnes poikien on taas aika asetella säärisuojat paikoilleen ja kiristää nappisten nauhat.
Pienempi mittakaava ja vähemmän rahaa kuin MM-kisoissa mutta kaikki samat elementit.
Pahempia lieveilmiöitä tai ylilyöntejä en ole sattunut näinä muutamana fudisfaijavuotena näkemään, mutta kyllähän lasten pelit vievät aikuiset yllättävän kavalasti mukanaan yli-intoilemaan. Juniorin huomio kääntyy varsin pian loppuvihellyksen jälkeen jo jäätelöön tai siihen, minne kaverit menivät. Viimeistään siinä kohdin kannattaa aikuisenkin jo vaihtaa puheenaihetta.
Cupvaiheessa kaikki on aikanaan ohi sen viimeisen tasoituspaikan päätyttyä vain ylärimavetoon. Vasta illemmalla tajuaa, miksi oma äkillinen tyhjä olo on niin voimakas. Sitähän se on, että pitää palata taas arkeen.
Mutta ensin loiventeluksi katsomaan seuran edarin voitokasta peliä ja paria muutakin. Ja Käpylän kisakylää, josta sponsorien tarjoamat limsat ja irtokarkit ja kaverien seura tekevät pelurien mielestä mahtavan paikan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti