
Tie nousi loivasti, mutta keskustaa eivät ajantappokuljeskelijat löytäneet, hotelli Pihkurin vain. Sittemmin ilmeni, että keskusta oli siinä, mistä lähdimme liikkeelle. Takaisin ja alas rantaa kohti.

Seis! Lottamaja, luki sitten ylhäällä, mutta Porthanin kahvimaja rakennuksen kyljessä. Ja mainoksessa panniinit, paikallisittain. Pienellä terassilla jäätelöt, minulle tervaa joka olikin parempaa kuin Pirkan.

Joku sentään jossain. Puhetta ravintolan terassilta minigolfin takaa, hahmo liikahti laituriin kiinnitetyn veneen hytissä.
Apteekin kautta K-marketiin, josta evästä ja perilliselle lukemiseksi Korkeajännitys. Jotkut asiat eivät muutu. Makuvissyjä oli vain isoissa pulloissa, joten tyydyin pieneen tavallista.

Linja-autoasemalla (Matkahuolto kuulostaisi yhä osuvammalta) seisoi jo Seinäjoelta Joensuuhun taivaltava bussi meitä odottamassa. Oulun- Jyväskylän auto kurvasi pihaan ja kuljettaja rahtia hakemaan. Häntä jututtanut miekkonen kuulosti siltä savolaisukolta, joka laukoi Kummelissa vitsejään. Kai lauseet päättävän omanaurun vuoksi.
Kuljettajamme saapui ja vahvisti, että tällä pääsee Siilinjärvelle.
Bussin kääntyessä Siniselle Tielle sade oli lakannut. Juankoski, here we come.
Näin tulee matkustaa. Suomessa, julkisilla, ilman kiirettä, kevein kantamuksin, katsellen ja ihmetellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti