Rämäpään juurella

Tänä kesänä kävi ensi kertaa niin päin, että minä aloin kertoa jostain lentokoneesta mutta poika jatkoi ja laajensi aihetta.

Viestimuseon osuuteen olisi voinut perehtyä pidemminkin, mutta muutoin käynti Keski-Suomen ilmailumuseossa oli jo enemmän traditionaalinen visiitti kuin uuden kokemista. Kaikki toki koluttiin, ja näin hiljaisena päivänä seuraava sukupolvi sai lentää Safiria, MiG-21:ä ja Drakenia rauhassa.

Myytävien kirjojen hylly oli saanut saksalaisässien muisteloiden vastapainoksi rivin brittikollegoiden kertomaa.

Lounaaksi karjalanpiirakat ja naapurin leipomat korvapuustit vakiopaikassa MiGien takana pihan Rämäpään juurella.

Aamuvuoron sirkeä neitonen myi liput ja iltavuoroon tullut samanmoinen yhtä ystävällisesti pullakahvit. Ehtisittekö täyttää tämmöisen museokyselyn kun meidän pitäisi saada viikossa kokoon sata ja on vasta 28, kysyttiin, ja ehdimmehän me. Luonnehdin museota miehisen asiallisen perinteiseksi ja kaipasin lisää interaktiivisuutta kuten juuri noita ohjaamoja, joissa lapset saavat lentää leikisti. Vaikka toki suomalaisten museoiden rahatilanteen arvaankin.

Ois kyllä voitu olla pitempään, ilmoitti päälentäjä vielä kuuden tunnin jälkeenkin.