Sofi Oksasta on rummutettu feministikirjailijana, mutta Puhdistuksen lukeminen tuotti saman reaktion kuin aikanaan kaverin kirjaa epäluuloisena tavanneelle Pulteri-sarjakuvan hahmolle.
Mutta tämähän on hyvä.
Aivan hirvittävän hyvä.
Erinomaisen sujuvalukuista kieltä, joukossa hienoja kielikuvia. Tarinoiden langat kietoutuivat yhteen pysyen silti tarpeeksi hahmotettavina. Puhdistusta voisi lähteä analysoimaan ties kuinka monelta kantilta, ja niin HS:n lukupiirin kommentoijat tekevätkin.
Inhimillisten motiivien ja tekojen nivoutuminen Viron historian synkkiin vuosiin. Aliiden kotiaskareiden ja säilömisten kutoma tunnelma. Rappeutuva kylä. Kärpästeema.
Väistämätön ajatus: Kertoisiko tarina Suomesta, jos Kannaksen puolustus ei olisi 1944 pitänyt? Ketkä olisivat lähteneet, ketkä jääneet, ketkä karkoitettu, ketkä teloitettu, keistä tullut huurteisiin korsuihin Suomen metsäveljiä odottamaan lännen apua, jota ei olisi tullut. Ketkä olisivat selviytyneet parhaansa mukaan, ja millä hinnalla. Olisiko Suomi ollut emigranteille Ruotsissa, Espanjassa ja Yhdysvalloissa ikuisesti aurinkoinen 30-luvun kotimaa? Olisiko kansandemokraattinen kylänvanhin muuttanut yön pimeydessä kadonneen suojeluskuntalaisen taloon ja pastorin pöytähopeat löytyneet kyläläisten pöydistä? Ketkä olisivat Neuvostoliiton kaaduttua vetäytyneet hiljaa sivummalle tai mumisseet, että tarkoittivat vain maan parasta ja tottelivat vain käskyjä kuten Stasilandissakin? Olisiko Suomessa säilötty sieniä lasipurkkeihin ja katsottu salaa Ruotsin TV:stä lihamainoksia?
Ja olivathan siellä toki ne naisetkin. Jotka etenkin kärsivät varsinkin siellä, missä väkivalta ja mielivalta pääsevät valloilleen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti