Pressanvaali tiivistyy toiseen kierrokseensa, joten punnitaanpa ehdokkaat pikaisesti näin liikkuvan äänestäjän silmin. Asiaa helpottaa, että valtionpäämiehen tehtävä on nykyään pikemminkin seremoniallinen eikä asia muutenkaan ole itselleni niin iso kuin sosiaalisen median virroissani yllättävän monelle.
Ulkopolitiikka
Haavistoa äänestävä oppinut tuttavani arvioi eventuaalista niinistöläistä ulkopolitiikkaa Facebookissa:
Kolmannen maailman ja YK:n painotus vähenee suhteessa USA- ja EU-suhteisiin. Venäjän suhteen asiat varmaan pysyvät samalla hyvällä tolalla. Kauppapolitiikalle varmaan kapeasta oman edun näkökulmasta etu.
Nykyisillä valtaoikeuksillaan parasta, mitä presidentti voi tehdä, on paiskia hommia myyntitykkinä Suomen viennin eduksi. Kumpikaan ehdokas ei tuntuisi olevan tässä vahvimmillaan, mutta voisin kuvitella Niinistön painottavan tätä puolta enemmän siinä, missä Haavisto jatkaisi edeltäjänsä Nicaragua- ja palestiinalaishuivilinjalla. Venäjän tärkeyttä niin kauppa- kuin muussakaan politiikassa ei tunnu kumpikaan korostavan tarpeeksi.
Osin spekulatiivisesti piste Niinistölle.
Poliittinen kulttuuri
Vaikka Vihreät onkin muuttumassa idealistisesta liikkeestä tavalliseksi raadolliseksi puolueeksi, Haavisto edustaa vielä uutta raikasta poliittista kulttuuria, jossa kansalaiset ovat oikeasti mukana eikä uralta ainakaan vielä ole löytynyt kuprujakaan. Ei muistaakseni Niinistöltäkään, silti hänen imagonsa poseeraa samassa ryhmäkuvassa ilkkakanervojen ja muun mädältä löyhkäävän maan tavan kanssa.
Piste murskaavasti Haavistolle.
Maanpuolustus
En muista kummankaan vastustaneen henkilömiinoista luopumista, joka on kuin kuin Suomi luopuisi Abloy-lukoista siksi, että "abloy" on ruma sana espanjaksi. Haavisto on puhunut puolustuspolitiikastakin ihan asiantuntevin termein, mutten ihan jaksa uskoa hänen enkä varsinkaan hänen puolueensa maanpuolustustahtoon. Suomen tehokkain rauhanliike löytyy osoitteesta www.mil.fi, joten vapaaehtoista reserviläistoimintaakin harrastanut reservin kapteeni vie tämän erän tyrmäyksellä.
Selkeä piste Niinistölle.
Persoona
Kumpaakaan en ole nähnyt koskaan livenä enkä seurannut yhtäkään TV:n vaalikeskustelua. Siksi olen muilta lukemani varassa tietäessäni, että Niinistö on varautunut jurottaja, huonona päivänään täysi mu*kku, ja Haavisto hyvä tyyppi, jonka persoonaa ihastellaan poliittisesta laidasta laitaan.
Piste kirkkaasti Haavistolle.
CV
Niinistöllä perinteiset suomalaisen juristin muodolliset koulutukset ja kokemukset kotimaassa, Haavistolla kansainvälisiä mutta epämääräisempiä saavutuksia kaukana kotoa. Töitä eikä saavutuksia ei tehdä tutkinnoilla, mutta hiukan tekee mieli konservatiivina kysyä, miksei Haavisto ole saanut pusattua valmiiksi yhtään mitään sillä puolella. Niinistölle vielä subjektiivinen plussa alan valinnasta.
Piste niukasti Niinistölle.
Kriisijohtaja
Tarja Halosen kaudelle ei ehtine enää mahtua noottikriisiä sen pahemmasta puhumattakaan, joten voi toivoa seuraavan presidentinkin selviytyvän ilman tiukkaa paikkaa. Entä jos jokin sellainen tilanne kuitenkin syntyisi? Haavisto voisi olla hyvä kriisijohtaja tai olla olematta, kokemus sovittelutehtävistä maailmalla ei siitä asiasta kerro oikein mitään. Niinistölle kirjatut tittelit kappaleessa ylempänä antavat odotusarvoisesti paremman pohjan. Toki voidaan kysyä, onko koko asialla merkitystä. Onko presidentillä nykyään mahdollisessa kriisissä muuta tehtävää kuin pysytellä poissa tieltä?
Piste Niinistölle sillä varauksella, että tämä kohta saattaa olla merkityksetön.
Arvot ja tukijat
Vallaton presidentti on symboli, johon projisoidaan omia arvoja. Ja osaksi ehdokkaan imagoa tulevat myös hänen kannattajansa. Katsotaanpa.
Kokoomuslaiselta saan vain kurat lahkeille Audin renkaista kun kokkari kiitää myyntipalaverista viininmaistajaisiin. Vihreä ajaa minut fillarillaan kumoon jalkakäytävällä matkalla käpyläläiseen puutaloon käyttämään verorahani hyödyttömään ympäristöprojektiin. Kummankaan stereotyyppinen kannattaja ei siis houkuta liittymään joukkoon. Työtä, yrittämistä, vastuuta ja taloudellisia realiteetteja korostava kokoomuslainen arvomaailma on kylmänkalseista puolistaan huolimatta lähempänä kuin maailmaasyleilevä punavihreä, jossa raha kasvaa puissa ja kaikki muut kansallisuudet ja eliölajit ovat tärkeämpiä kuin tavallinen suomalainen ihminen.
Kärjistysten kautta piste Niinistölle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Oijoi, pääsen esittämään eriäviä mielipiteitä! Luksus!
Ulkopolitiikka
Mä en tiedä myynninedistämistoiminnasta tuon taivaallista, mutta voisi toki kuvitella että Niinistö on kontaktiensa kautta tässä enemmän haka. Mutta mä kyllä korostaisin presidentin asemaa nimenomaan mielikuvajohtajana YK:ssa ja muiden maiden johtajien silmissä. Ja ehkä EU:ssa. Niinistöllä on hanskassaan Euroopan konservatiivit, Haavistolla sitten enemmän muu maailma. Jos kavereita pitää tehdä ja olla, niin Haavisto on vahvoilla.
Maanpuolustus
RUK valmistaa johtamaan joukko-osastoa, presidentti ei ole operatiivinen johtaja. Itse en lämpene sen ajan maanpuolustushengistämiselle mutta en osaa sanoa miten realisti Niinistö on näiden asioiden suhteen. Mulla on henk. koht. antipatioita vapaaehtoista maanpuolustustoimintaa kohtaan, mutta tiedä josko se olisi viime vuosina muuttunut vähemmän suojeluskuntalaiseksi. Haavistolla on enemmän kokemusta nykyaikaisten konfliktien realiteeteista, Niinistöllä varmaan parempi ymmärrys Puolustusvoimista.
Arvot ja tukijat
Mun on vaikea pitää Haavistoa maailmaasyleilevänä punavihreänä, mutta kannattajissa se leima varmaan istuu aika tiukasti. Paitsi jos käy niin että ne jää vähemmistöön äänestäjäkunnassa. Tää olis siitä kiva että se on ainoa tie Haaviston voittoon.
Luksusta on se, kun joku vaivautuu vastaamaan ja ehkä jopa olemaan eri mieltä ja / tai korjaamaan mahdollisia vääriä tietojani. Kiitos.
Itsekään en tiedä myymisestä mitään, mutta mieluiten näen pressan ulkomaanmatkalla maksukykyisessä maassa mukanaan paljon taitavia myyntimiehiä. Itse asiassa (erinäisissä muissa asioissa ärsyttävä) Stubb olisi varmaan ihan haka tässä, mutta hän ei ole nyt ehdolla. Kaveritkin ovat kivoja. Ja termi ""Suomi-kuva maailmalla" jotenkin käytetty loppuun milloin minkäkin argumenttina. Itse toki myisin heti vaikka laivallisen Patrian kranaatinheittimiä Saudi-Arabiaan jos rahalla (tai vaikka öljyllä) maksavat.
Juu, presidentti ei johda sotajoukkoja, joten hänen merkityksensä asiassa näkyy asenteen kautta. Niinistöstä en tarkkaan tiedä, mutta oletan Haavistosta säteilevän sitä Halosesta tuttua sadankomitealaista "miekat auroiksi ja lukot pois ovista", koska pitäähän ihmisiin uskoa -henkeä. Voidapa ajatella niin.
Seuraavat kaksi viikkoa ehdokkaat ovat totta kai kaikkien kavereita eikä ketään vastaan, mutta valinnan varmistuttua nähdään sitten, keihin nimitykset osuvat ja miten pressan näkemykset hänen (vähäisehkössä) vallankäytössään näkyvät. Oletan, että Haaviston kohdalla ne olisivat hyvässä ja pahassa aika vihreitä. Yhtä lailla toki epäillä esimerkiksi Niinistön mahdollisia nimityksiä.
Mielikuvani Haavistosta on toki paljon vähemmän ärsyttävä kuin mielikuvani hänen kannattajansa SWPL-vihreästä stereotyypistä.
Pressanvaaleissa mielikuvat kärjistyvät, koska rooli on pieni ja konkreettista niin vähän. Käytännössä päätettäviä asioita lähestyttäessä poliittiset mielipide-erot tuppaavat pienenemään.
Jotenkin luulen että se sama lössi myynninedistämismatkailijoita on ulkomaanmatkoilla mukana presidentin henkilöstä riippumatta, mahdollisesti pienin painotuseroin. En tiedä minkä verran presidentti kauppaa itse hieroo, mutta veikkaan että enemmän toimii esikättelijänä ja juttumiehenä. Viimeisessä kohdassa toki kontaktit ovat rautaa.
Mun mielestäni Suomi-kuva ei ole mitenkään liudentunut termi, kun kuitenkin ollaan enempi vähempi tyrkyllä turvallisuusneuvostoon ja erilaisten kokousten pitopaikaksi. Ja mielestäni tässä kohden pitäisi tanssia vähän kevyemmin tulisilla hiilillä vaikka nyt asekaupoissa. On vaikea päästä hyvämaineiseksi, mutta erinomaisen helppoa päästä maineesta eroon.
Haavistohan on taustastaan huolimatta (tai viime vuosien taustasta johtuen) vahvasti Naton rauhankumppanuuden kannalla, mikä on aika lailla eri asia kuin miekkojen takominen auroiksi. Täähän on yksi kipupisteistä vasemmiston suhteissa Haavistoon, jossa Haaviston kanta vähän erheellisesti rinnastetaan Niinistön huomattavasti liittoutuvampaan kantaan.
Mutta joo, käytännön vaikutusvaltahan on hyvin pieni ja kyseessä on enemmän arvojohtaminen. Voisi tietty toivoa että nimityksissä Haavisto suosisi vähemmän poliittisia virkanimityksiä ja enemmän pätevyysperusteita, mutta ainakin tuntuu että Helsingin kunnallispolitiikassa Vihreät menee kivasti perinteisen pelitavan mukana. Ehkä yksi pääsky tekee kesän, ehkä ei.
Mielikuvissahan tässä taistellaan ja Haavistolla on tämän hetkisessä tilanteessa kyllä iso painolasti, sekä puolue että arvokonservatismi suurten kaupunkien ulkopuolella ja kannattajien hurmoshenki. Niinistölläkin on toki painolastia (kilottain enemmän mun näkökulmastani), mutta juuri nyt tuntuu että se ei nouse oikein esille.
Koska olen tympeä ja perusnegatiivinen ihminen en näe kummassakaan ehdokkaassa mitään hyvää. Tämä helpottaa huomista äänestystapahtumaa huomattavasti.
Ei tarvitse muuta kuin miettiä kumman ehdokkaan kannattajajoukko voiton sattuessa kohdalle tulee pitämään typerämpää älämölöä ja riekkumista ja valita sitten se toinen.
/mek: Edes epäluuloinen minä en kykene olemaan näkemättä kummassakin ehdokkaassa hyviä puolia. Ilkeästi ajatellen toki on jo nyt varmaa, että vaalin ratkettua näkee paljon epämiellyttäviltä tuntuvia ihmisiä erittäin nyrpeinä.
Merten: Haavisto enemmän Vihreistä irrotettuna kansalaisvaltuuskunnan ehdokkaana olisi kaltaiselleni paljon houkuttelevampi ehdokas kuin nyt. Toinen juttu toki on, olisiko hän sitten menettänyt paljon enemmän ääniä toisesta päästä.
Selvästikin olen päätynyt hiukan kyyniseen tilaan niin kauppapolitiikan kuin Suomi-kuvankin suhteen. Voi olla, että ärsyynnyn enemmän Suomesta sinisilmäisenä helposti jymäytettävänä tsuhnana kuin Suomesta raudanlujana ovelana puolensa pitävänä neuvottelijana.
Sanoinko "hiukan"? Jätetään se pois.
Itse asiassa yritin jossain vaiheessa etsiä Haaviston kampanjasivuilta konkreettisia näkemyksiä muun muassa puolustuspoliittisiin asioihin, mutten sillä kertaa löytänyt kuin löysiä markkinointilauseita. Luultavasti olisin saanut parempaa dataa katsomalla niitä hemmetin vaalikeskusteluja.
Yleisemmin saanee sanoa, että tämä maa elää poliittisesti varsin mielenkiintoista vaihetta kun vanhat mallit murenevat ja uusia muodostuu. Soininvaaran uusin(kin) merkintä oli mielenkiintoinen, ja hänen kaltaisiltaan näkijöiltä odotan paljon apua tilanteen hahmottamisessa. Vaalien jälkeen ja hien kuivuttua se on helpompaa, juuri nyt epäluulosuodatin on tiukimmillaan.
Lähetä kommentti