Satoja kilometriä lumista Suomea on kaunis vaikkei kovin vaihteleva näky. Samalla voi seurata salibandyn illan otteluiden etenemistä Twitteristä, Teksti-TV:n sivuilta ja tällä kertaa myös Radio Vegasta.
Sen yhden sukukirjan mukaan asui tunnetuista esi-isistäni ammoisin näillä kulmilla, muistin Juvan ABC:llä, jonka uumeniin olisi voinut eksyä. ABC-konseptia kuuluu tietääkseni paheksua. Osuusliikeketjujen ylivahvan aseman ja tonttijaot tajuan, mutta miksi nuo noutopöytä ja salaattivalikoimat ovat huonompi asia kuin vanhan ajan pikkuhuoltsikoiden kuivat juustosämpylät? Missaan nyt jotakin.
Jossain kohdin oli rata lähellä maantietä, ja samaan suuntaan kiitänyt Pendolino vilisi ohi, lujaa.
Helsingissä jo pimeää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
olen samaa mieltä tuossa sämpyläasiassa. tänään viimeksi poikkesin turun motarin aakkosasemalle kahville ja reissarille.
mutta kyllä minua silti surettaa että aika on ajanut ohi lampunvaihtojen, rasvamonttujen ja savuisten baarinpuolten. teiden varsille on ilmestynyt ihmisten huoltoon keskittyneitä pitsantuoksuisia liikennekeitaita seisovine pöytineen, marketteineen ja viinakauppoineen. eikö vanhan ajan huoltikselle ole edes vähän markkinarakoa? kysyy nimim. uskollinen.
Joskus kaipaisi huoltoasemaa, josta oikeasti löytyisi joku, joka tietää autoista jotain.
Mutta niitä kaipaavia on niin vähän ja niin harvoin, ettei sellainen kannattaisi. Autojen laadun paranemisen tuoma muutos.
Töölöläiset kivijalkaliikkeetkin olisivat mukavia, mutta pettäisin itseäni jos väittäisin, että asioisin niissä kannattavaksi asiakkaaksi asti. Isossa marketissa on parempi valikoima ja halvemmat hinnat.
noin se tietysti on. joku maijan maito ja leipä ei selviä kahdeksalla työtunnilla. pitää tehdä 12-14 tuntia. ja perehtyä täytyy, ei voi tulla noin vain kauppaa avaamaan. ja sosiaaliturvamaksut estävät pitämästä apulaisia. siksi pitää raataa yksin. työpäivä alkaa 5.30. neljännen polven kauppiastakaan ei enää tule.
ennen ovi kävi koko ajan, ja melkein kaikki asiakkaat olivat tuttuja. pikkukaupparomantiikkaan kuului, että asiakkaiden ilot ja murheet jaettiin. jonakin aamupäivänä koko korttelin huolenaihe saattoi olla kadonnut kissa, joka oli loikannut kolmannesta kerroksesta pihalle ja ollut livohkassa toista viikkoa. sitten kissan omistaja tuli huojentuneena ostoksille ja kertoi että nyt katti on löytynyt.
huoh. niin kuin totesit, kivijalkakaupat ovat teoriassa ihania, mutta käytännössä ostokset tehdään muualla. ne tulevat ja sanovat, että voi kun kiva tunnelma ja voi kun täällä tuoksuukin niin hyvältä. sitten mennään kuitenkin marketteihin oleskelemaan ja ostamaan.
Niin se on. Silloin 70-luvulla oli näilläkin kulmilla siirtomaatavarakauppa, maitokauppa, lihakauppa, monta paperikauppaa ja suutaria.
Joillain aloilla entinen pysyy, huomasin äsken kun poikkesin naapuritalossa antikvariaatin viereisellä vakioparturilla ja olikin heti vapaa aika ja hiukset siistiytyivät ja samalla vaihdettiin kuulumiset ja parannettiin maailmaa.
Lähetä kommentti