Jos tuulettaa huoneistoa, on ikkunalaudalla hetken päästä pieni kinos.
Aurat olivat ehtineet yöllä välttämättömimmän: Autot pääsivät kulkemaan ja ihmisetkin, ainakin isompien katujen jalkakäytävillä. Vaan vaaleanruskeat aurausvallit tukkivat suojateiden päät, ja auratullekin jalkakäytävälle oli jo ehtinyt sataa ohut hanki. Tervejalkainen loikkii vallien yli, mutta vanhuksilla ja lastenvaunuja kiskovilla tekee tiukempaa.
Olisi pitänyt ottaa lumilapio kainaloon ja avata koulumatkalta pahimpia paikkoja.
Pankkiiri Wahlroos on sanonut jotain, ja sitten on puhuttu enimmäkseen hänestä. Minua kiinnostaisi enemmän vaikkapa pohdinta, minkä verran ihminen Suomessa on vastuussa omasta elämästään. Verkkokeskusteluista päätellen vaihtoehdot ovat vain 100 prosenttia tai 0 prosenttia ja vastapuoli sitten vastaavasti fasisti tai ei.
Ja politiikassa puhutaan gallupeista ja kannatusprosenteista ja poliitikkojen henkilöistä kun voisi puhua mieluummin asioista. AamuTV:ssä puoluejohtaja Soini selitteli toimittajan tarjoamaa kannatuksen valumista Kepulle. Hetken näin unta ja odotin Soinin sanovan, että samahan se, ketä kannatetaan kunhan [hänen mielestään] oikeita asioita, mutta sitten heräsin todellisuuteen. Valta-asemathan ne.
Tosin Hesarissa taisi ollakin eilen kaikenlaista esimerkiksi Kreikasta ja eurosta. Pitäisi ehtiä lukea eikä marista täällä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
tuo oli hyvä tuo "minua kiinnostaisi enemmän vaikkapa pohdinta, minkä verran ihminen suomessa on vastuussa omasta elämästään."
minua kiinnostaa tämä sama asia ihan kamalasti. mielestäni olen vastuussa aika paljon. ja vielä hiukan lisää.
me suomalaiset moitimme itseämme auktoriteettiuskosta. yhteiskunnan holhous on julistettu pannaan ajat sitten.
mutta sitten, kun yhteiskunta yrittää vähentää holhoustaan, alkaa sen päiväinen poru ja parku. miten on mahdollista, ettei yhteiskunta hoida lastani ilmaiseksi? miksei yhteiskunta maksa asuntovelkaani, kun tuli tyrityksi ja otetuksi liikaa lainaa. tottahan yhteiskunta huolehtii mummosta, kun hän ei kertakaikkiaan sovi meidän porscheen, ei edes tavaratilaan. siellä ovat meidän golfvälineemme.
kyllä yhteiskunnan pitää maksaa minun elokuvani, joka valottaa syvällisesti aikamme kipeää problematiikkaa, nimittäin minun pöyristyttäviä kokemuksiani holhousyhteiskunnasta.
Niinpä. Joillain tuntuu olevan käsitys, että on jonkinlainen perusoikeus että kaikilla on aina hyvin ja kivaa.
Sitten taas jotkut pillastuvat heti, jos puhutaan yksilän vastuusta. Koska kaikki eivät ole vahvoja ja terveitä.
Se on totta.
Mutta olisiko jokin välimuoto? Että jokainen tekisi parhaansa edes kykyjensä ja elämäntilanteensa antamissa raameissa?
Käsitteitä ilman selkeitä mittareita. Siis sopivia aiheita kiivaisiin epämääräisiin keskusteluihin.
Lähetä kommentti