Hankenin pölyn ja puupaneelien tuoksussa ei juuri jonoteltu, vaalitoimitus kävi hiljaisesti. Äänestysprosentiksi alueella tuli näköjään 83,4. Haavistolle 1316 ja Niinistölle 1310 ääntä.
Selvisin prosessista katsomatta yhtäkään vaalikeskustelua, ja vaali-illan lähetyksistäkin riitti yhteensä vartti. Ei huvittanut nähdä Kalervo Kummolan tapaisia ihmisiä juhlimassa voittoa, ja vähintään yhtä ärsyttäviä olisi epäilemättä löytynyt toisesta leiristä.
Ehdokkaat olivat täältä katsoen harvinaisen tasaväkiset, joten päädyin pähkäilemään aiemmin julkaisemieni kriteerien pohjalta. Aika näyttää, kuinka iso virhe oli. Muttei sitä, kuinka iso virhe olisi ollut valita toisin.
Kun äänet ovat vielä jaossa, halutaan äänestäjät oman ehdokkaan taakse yli puoluerajojen. Tuloksen varmistuttua heidät nähdään mieluusti puolueen äänestäjinä. Inhimillistä, mutta ärsyttävää. Etenkin näin sitoutumattoman politiikan shoppailijan ja liikkuvan äänestäjän silmin.
Someharhasta on kirjoitettu ansiokkaasti, ja jos minunkin somevirroistani olisi tehnyt ennakkoarvioita, olisi Haaviston tullut voittaa noin 90-10. Kai siksi, että somessa yleensäkin viihtyy "haavistolaisempaa" väkeä, ja lisäksi lienen sellaista virtoihini valinnutkin. Kuten ennenkin olen huomannut, edistyksellisimmät tapaavat myös ilmaista itseään mielenkiintoisimmin.
Koska seurasin lähinnä Haaviston kannattajia, tulivat ärsyttävätkin piirteet lähinnä sieltä puolelta. Tunne, että joukko omaa suvaitsevaisuuttaan ja fiksummuuttaan korostavaa eliittiä kokoontui yhteen tuhahtelemaan juntimmille. Ja että kakkosen piirtäminen lippuun on jonkinlainen uskontunnustus, että on suvaitsevainen eikä ainakaan homofobinen.
Voisiko Haavisto pressaksi 2018 -liike ottaa oppia tästä kenties vihreille yleensäkin ominaisesta synnistä. Vai onko looginen mahdottomuus, että kampanjan vaatima me -henki voisi syntyä ilman, että on olemassa myös huonommat ne?
Kiintoisaa keskustelua joukoista, aatteista ja mielikuvista esimerkiksi Soininvaaran blogin merkinnässä kulttuurin politisoitumisesta.
Vihreille nirppanokille tekisi mieli omistaa aiheen versio Hitler-videosta. Toisaalta pahinta, mitä yhteiskunnassa voi tehdä, olisi kaataa rapaa aidon maailman parantamisen halun päälle, ja sitä Haaviston kampanjassa varmasti oli. Toisten motiiveja on vielä vaikeampi luodata kuin omiaan, joten yksilötasolla on mahdoton sanoa, kuka nirppanokkaili ja kenen sydän oli puhtaan vilpitön, ilmaistakseni vanhanaikaisesti.
Nyt ainakin Haavistolla on mahdollisuus nousta sovittelijaksi ja arvojohtajaksi ilman presidentin aseman jäykistelyä, ja ensimmäisiä impulsseja siihen suuntaan näkyy jo.
Ja mikä mielenkiintoisinta: Suomalaiset hakevat paikkojaan ja uusia poliittisia rintamalinjoja. Erilaisin ja ristiriitaisinkin kriteerein.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Omakommentti vielä: Haavisto-huumassa on ollut jotain samaa ironiset nykyihmiset hämmentyneen hartauden valtaan saattavaa kuin Apple-uskonnossa.
Samaa väkeäkin lienee, joiltain osin.
Ja kumpaakin ihmetellessäni olen törmännyt kiusaantuneeseen hiljaisuuteen.
Itselle jäi vaaleista mieleen netissä harrastettu tapa heittäytyä uhriksi ja marttyyriksi. Eli kaivettiin netin sopukoista omaan ehdokkaaseen kohdistuvia tyhmiä raapustuksia ja huudeltiin kovaan ääneen että taas meitä sorretaan.
Ilmeisesti tapa nostaa kivasti sisäistä taistelumieltä, mutta muutaman kerran toistuttuaan se alkaa herättää ulkopuolisissa ensin sääliä, sitten myötähäpeää ja lopulta ärtymystä.
Joku jossain kirjoitti eilen samaa, muistaisi vain kuka ja missä.
Itse en muista juurikaan törmänneeni ilkeyksiin, lähinnä rasittavaan yli-innokkuuteen. Kiusaannuttavaa, vähän niin kuin tuttu kaveri alkaisi yhtäkkiä silmät loistaen tivata mukaan verkostomarkkinointitapahtumaan.
Olisivatko todelliset erot ehdokkaiden välillä olleet niin vähäisiä, että tavallista enemmän huomiota kiinnittyi metatason oheismöyhkään?
Tuo ajatus nousi taas eilen mieleen kun Facebookissa tuttu oli kommentoinut Alpo Suhosen linkkiä Ilta Lehden keskusteluun.
Siellä oli joku pöllö sanonut tyhmiä asioita Haavistoa tukeneista taiteilijoista, mutta luulisi että tuon tason henkilö osaisi laittaa roskafoorumin nimettömän viestin oikeaan mittakaavaan.
Tässä(kin) netti-ilmiössä Haaviston kannattajat olivat näkyvimmin esillä, mutta samaa vauhkoamista esiintyi muillakin taustajoukoilla.
Lähetä kommentti