Nyt-liitteen Anu Silfverberg kirjoittaa äitikortin pelaamisesta.
Poliitikkoystäväni kertoi, kuinka oli kiistellyt valtuustossa puoluetovereiden kanssa kotihoidontuesta. Myöhemmin naispuolinen kollega oli tullut ilmoittamaan, ettei ystävän pitäisi puhua lapsiin liittyvistä asioista, koska hän ei ole äiti. Tällainen käytös on niin yleistä, että sitä pidetään täysin normaalina. Äitiyteen vetoamisella ei kuitenkaan juuri koskaan ole relevanssia itse asian kannalta. Kortti lämähtää pöytään, kun oma sanottava on loppu tai kun ajattelua ei viitsitä tai osata aloittaa.
Kaipa tuollaistakin on. Ja totta kai saa puhua.
Omaan korvaan ovat silti ottaneet useammin tapaukset, joissa lapsista ja sellaisten kasvattamisesta luennoivat varmimmalla nuotilla ihmiset, joilla lapsia ei ole. (Mikä ei toki tarkoita, etteivät he silti voisi olla oikeammassa.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti