Parasta loppukesän Töölössä on lehmusten tuoksu.
Toistan.
Koulu vasta häämöttää, mutta harrastukset totuttavat aikatauluihin. Jäähallin välioven lasi oli huurussa, sisällä raikkaan viileää. Suojat pois ja vauhdilla jäälle, valmentaja hoputti. Ulko-ovella löi vastaan tahmean kostean lämpimän paksu ilma kuin etelänmatkalla koneesta astuessa. Siltamäen urheilupuiston parkkikset täynnä nurmikonreunoja myöten, autoja lipui ympäriinsä etsimässä paikkaa. Perillinen kätteli erotuomarin mutta hävisi teikkauksen. Punamustaraitainen vastustaja valitsi, että pidetään samat puolet. Nurmikkolakeus vihersi, taivaalla kiitävät dramaattiset pilvet ropsaisivat muutaman pisaran.
Päiväjäiden aikaan ehtii kävellä vaikka Lauttasaaren rantoja ympäri, kulkea kohdista, joissa en syntyperäisenä ole koskaan ennen kävellyt. Siellä Länsiväylän ahtaammalla puolella kulkee kävelytie. Mutta ei kannata pöpelikköön keventämään poikettuaan antaa irtokiven pyörähtää jalan alla kaataen kämmenilleen nokkospuskaan. Jokunen aika pramean oloinen asumus rantoineen, laitureineen ja näköaloineen.
Iltapäivällä nukkui ikämies kyljellään Jätkäsaaresta lähteneen spåran lattialla. Marian sairaalan jälkeisellä pysäkillä kuljettaja herätti ja ohjasi ulos varmistaen vielä, ettei lakki unohdu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti