Kaipa jokaisella on oltava vakioaiheensa, keppihevosensa.
Varo ettet jää alle, kului vierestä lähtiessämme valojen vaihduttua ylittämään katua. Autot seisahtuivat suojatien eteen, mutta polkupyörä lähestyi hidastamatta. Päin punaisia suoraan kohti polkeva nainen vastasi kysyvään katseeseeni hymyllä, lapsi takana turvaistuimessa samoin.
Liikuimme eri liikennemaailmoissa.
Moottori kai eron tekee, ajattelin skootteristin pysähtyessä kuuliaisesti valoihin. Toisaalta päivänä muutamana ihmetyttivät motoristit, jotka kahden autojonon välissä kaistaviivan päällä ajaen hiipivät ruuhkassa keulille. Mutta se onkin mutkikkaampi juttu, ainakin nettikeskusteluista päätellen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
mika
olen tällä viikolla nähnyt ihan hulluja pyöräilijöitä. siis sanan hyvässä ja huonossa merkityksessä. ensin ne hyvät: yhdellä kirjallisuuden ystävällä oli pyöränsarvissa pitkä lista runoja. eräs tehoäiti puolestaan kuskasi yhtä lasta etuhaarukassa, toinen oli nukkumassa vetokärryissä pyörän takana ja kolmatta, vierellään polkevaa hän ohjasi kädellään.
pubista kotiin palaava pappa jyysti pystyasennossa vanhanaikaisella vankkatekoisella ajopelillä, jossa ei ollut vaihteita eikä käsijarruja. pystyasennossa näki kyllä hyvin ympärilleen, mutta pyörää oli raskas polkea.
monesti ruostuneissa pyörissä arvokkainta on lukko. niin tässäkin; papalle pyörä oli kulkuväline, ei statusta.
sitten niitä huonoja: monet pyöräilijät näyttävät mieltävän itsensä etuoikeutetuiksi. rautatieaseman risteyksessä niin vanha kuin nuori, mies kuin nainen huristeli päin punaisia valoja sivuilleen vilkuilematta. jos yksi lähti päin punaisia, muut kierivät perässä. muutama harva pysähtyi odottamaan valojen vaihtumista.
jalkapatikalla liikkunut täti valitti, että aamuruuhkan aikaan kävelijät ovat helisemässä, kun pyöräilijät eivät katso ympärilleen.
Polkupyörä ei ole törmääjänä mikään rekka, mutta se kiire ja se asenne ihmetyttävät.
Minä nyt tästä heti.
sekin on tylsää, että autoilijoista enää pieni vähemmistö vaivautuu seuraamaan ja ennakoimaan suojatielle pyrkivää jalankulkijaa. selvästi suurempi joukko autoilijoista ajaa kuin liukkaan kelin väistökokeessa pyrkien säilyttämään nopeuden ja viistämään mahdollisimman läheltä estettä eli jalankulkijaa.
Liian harva. Toisaalta tuntuu, että tietä antavienkin osuus olisi vuosien mittaan lisääntynyt?
Lähetä kommentti