Turnauspuitteista ei löytynyt moittimista. Montun nurmikentät katsomoineen, ylhäällä tekonurmi, jonka takaisen metsän mättäiltä kelpasi käydä puoliajalla riipimässä kourallinen mustikoita.
Aurinko paistoi kuumasti, kuulutukset kaikuivat, kahviteltalta päin soi Juicen Anne ja Jacques.
Neljä peliä päivässä on paljon joten levätkää niiden välissä, kaikui ohje kuuroille korville. Minuuttia myöhemmin ikiliikkujat taas pomputtelivat pallojaan, menivät hippaa tai juoksivat muuten vain. Edes uintirupeama päivän päätteeksi ei tuonut totaalityrmäystä.
Tenavien tainnuttua istuivat aikuiset terassilla ihailemassa auringonlaskun punertumista Saimaan yllä. Laseissa se yksi olut tai lonkero paitsi Francois'lla tietenkin punaviiniä. Yhdet nousivat seurueen keskipisteiksi tarinoillaan, toiset tyytyivät iskemään väliin lyhyen osuvan, kolmannet kuuntelivat myhäillen. Anekdoottien aikajana ylsi HKL:n pahvisiin koululaiskortteihin, Liverpoolin menestysvuosiin ja Moskovan olympialaisten helteiseen katsomoon, jossa myytiin lämmintä Pepsiä.
Viikonloppu ehti päätökseensä parahiksi juuri taivaan alkaessa tummua harmaaksi. Taavetin ja Haminan välillä satoi jo. Tuulilasinpyyhkijät viuhkivat, vesi sihisi renkaiden alla.
Takapenkillä nukuttiin sikeästi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti