Lauttasaaressa kävellessä kiinnitti huomion palovaroittimelta kuulostava piipitys.
Äveriään näköisen pienkerrostalon pihan muurissa vilkkui punainen lamppu, ja hälytys moikui. Pari ohikulkijaa pysähtyi, ihmeteltiin yhdessä. Talon suunnalta tulevilta kahdelta neitoselta tiedusteltiin, mistä voisi olla kyse. Ei me, neitoset hämmentyivät päitään puistellen ja jatkoivat matkaa. Muita ei näkynyt.
Kierros talon päädyn ympäri ei paljastanut savua, hajuja tai muuta erikoista.
Koskaan ei selvinnyt, oliko jossain joku isompi hätä vai oliko vain talon viinikellarin lämpötila noussut asteen liian ylös.
Ne jossain nähdyt kyltit ovat ihan hyviä, joissa lukee esimerkiksi, että tämä hälytys tulee sen ja sen talon hissistä, soita numeroon sejase.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hei, ole iloinen että edes aprikoit tilanteessa. Minä olen pelästynyt omaa piittaamattomuuttani. En enää edes kuule autojen varashälyttimiä, tai ajattele palohälyttimistä ensimmäiseksi tulta. Vuosien saatossa kaupunkialueella kuului jatkuvasti jotain hälytysääntä, joka pian osoittautui aiheettomasti. Tästä taas seurasi se, että kaiken tulkitsee nyt vikahälytykseksi. Toinen hävettävä reaktioni on tulipalouutiset, kun navetta palaa, en säälikään elukoita vaan tulkitsen sen heti vakuutuspetokseksi ja farmarin reaktioksi ahdinkoonsa. Iloitsen aina, kun huomaan asioista ja ihmisistä välittämistä!
Moikuvat autot tulee kieltämättä ohitettua hidastamatta. Talojen kohdalla pistää miettimään kun on ehtinyt nähdä, että ne voivat joskus tosiaan vaikkapa palaa.
Ärsyttävä tilanne sen semmoisen käytettävyyden kannalta. Miksi nähdä vaivaa ääni- ja valomerkkien asentamiseen mutta jättää ne sitten ilman mitään selitystä? Jotain ristiriitaa.
Lähetä kommentti