Lauantaiaamuisin urheileva Suomi on matkalla suorituspaikoille, kertoo Twitterkin.
Haukottelevat vanhemmat hörppivät nurmikon laidalla pahvimukeistaan buffettiteltasta lunastettua kahvia samalla kun pojat aloittelevat lämmittelyä. Tuomarin pillin vihellys kutsuu päivän alkamaan.
Pilvisestä säästä huolimatta taivaalla surisee pienkoneita. Pörinä kertoo isommista moottoreista, ja tuolla näyttääkin DC-3 lipuvan Santahaminan suuntaan. Sieltä kuuluu kohta kaksi ikkunalaseja helisyttävää pamahdusta, jotka eivät liittyne lentotoimintaan. Täällä Merihaassa roikkuu väki ikkunoissa ihmettelemässä ääniä, lukee kohta Twitterissä.
Aamun käsikirjoitus on sama sunnuntaina, jolloin valmentajien ohjeet ja kenkien tömähdykset palloon sekoittuvat kirkonkellojen kumuun. Buffassa kysellään eilisiä herkkuja, mutta samosat olivat tarjolla vain avauspäivänä. Halukkaat saavat kuitenkin vinkin ne toimittaneesta ravintolasta.
Lopuksi palkintojenjako. Valmentaja ei hötkyile tietäen vastustajien olleen tällä kertaa muita kuin kärkiryhmiä, mutta pojat ottavat kultaisista mitaleistaan kaiken irti matkien isompien rituaaleja. Se heille suotakoon. Monelle nämä viikonloput jäävät urheilu-uran kohokohdiksi, vaikkeivät he itse sitä vielä tiedä.
Illalla ehtii vielä kävelylle. Hietarannan vesi on matalalla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti