Linnanmäellä oli syyskuisena iltana kylmää kun tuuli ravisteli puiden latvoja. Elementit kuitenkin tallella: Värivalot, musiikki ja ylhäältä laitteista kaikuva kirkuna. Pahvinakki pilasi hodarin, mutta popcornit osoittautuivat ensiluokkaisiksi. Tai siis kuuma koira ja paukkumaissi, kuten ne herttaisen retrosti oli nimetty.
Kotiin kävellessä alkoi Mannerheimintien kohdalla kuin kevyen heittimistön isku. Tai samantapaiselta se aikanaan Pohjankankaalla kuulosti, jos oikein muistan. Töölöntorilla erottui Adlonin ja Lönkanin välistä mustalla taivaalla värisikermiä ilotulituskisailijoiden ampuessa parastaan. Väkeä tummina hahmoina kiirehti kohti rantaa nähdäkseen paremmin.
Vielä kotona kivipihat kaikuivat.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti