On lanseerattu Ihan tavallisia asioita -kampanja, joka liittyy jollain lailla syrjäytymisen ehkäisyyn. Sinänsä kampanjan merkitys on nopeasti analysoitu. Onko siinä hyviä asioita? On. Riittääkö se estämään syrjäytymisen? Ei tietenkään.
Mainion keppihevosen se on kuitenkin tarjonnut ihmisille korostaa omia näkemyksiään ja pilkata niitä toisia. Niin myös tänään AamuTV:n Jälkiviisaissa, jotka tittelinsä mukaisesti kylpivät omahyväisessä viisaudessaan ja käskivät niitä toisia häpeämään. Ihan kuin me bloggaajat jo kymmenisen vuotta.
Bloggaajista parhaisiin lukeutuva Tiedemies viipaloi ilmiötä.
Se, mikä on huomionarvoista on keskustelu joka tästä syntyi ja mitä se
paljastaa suomalaisesta poliittisesta jaottelusta. Mielestäni näkymä ei
ole nätti, eikä se kerro mitään kovin hyvää oikein jaottelun mistään
osapuolesta.
Omia muutamaa senttiäni tarjosin yhteen Facebookin keskusteluketjuista:
Samat kaksi linjaa kulkevat yhteiskunnallisessa keskustelussa koko ajan.
"Oikealla"
korostetaan yksilön omaa vastuuta itsestä ja läheisistä, asennetta,
ryhtymistä ja reippautta. "Vasemmalla" taas rakenteita, rahanjakoa ja
yksilön mahdollisuuksien rajallisuutta.
Ja sitten käytetään energiaa vastapuolen ivaamiseen vaikka molemmilla puolilla ollaan oikeassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Täytyypä tähänkin puuttua. Kyllä minä ihmettelen suuresti näitä työryhmän ihmisiä. Siis, jos heillä on kokemusta "syrjäytyneistä", miten he kehtaavat laittaa julkisuuteen tämän tuotoksensa nimenomaan syrjäytymisen ehkäisyteemaan liittyen?
Puuttumatta kahtiajakautumiseen, olen jo varsin pitkään kummastellut mihin on hävinnyt käsitys vastuusta ja velvollisuuksista? Aikuisuushan tarkoittaa nimenomaan kykyä kantaa vastuuta ja hoitaa velvollisuutensa. Ja jos jostain syystä on kykenemätön näistä suoriutumaan, silloin kuuluukin tarjota tukea. Mutta kun näyttää siltä että koko ajan suurempi osa ihmisistä heittäytyy aikuistuessaan nauttimaan vain vapauksista ja oikeuksista. Välillä olen niinkin julma, että suunnittelen esimurrosikäisten pakkosterilointia, joka purettaisiin siinä vaiheessa kun he ovat osoittaneet kykynsä huolehtia itsenäisesti edes itsestään. Nämä nyt ovat näitä turhautumisen hetkillä syntyviä puuskahduksia. Katsoitko muuten "Seitsemäs taivas"-ohjelman lauantaina? Taas jaksaa uskoa ihmiseen. Parasta oli Ville Turkan nauru, joka mitätöi Tastulan yrittämän hartaustunnelman.
Olivatko kommentin ensimmäinen ja toinen kappale jotenkin keskenään ristiriidassa vai luinko vain väärin?
Icehearts-jaksossa oli paljon hyvää, ja siitä pitää muistaa kirjoittaa vielä erikseen.
Nimenomaan. Kun oikein vaahtoaa ja kimmahtaa niin kummasti asenne elämään ja ihmisiin asettuu raiteilleen puuskahduksen jälkeen..Siksi viittaus Turkka-touhuun, löytyyhän sitä arkijärkeä varsinaisessa tekemisessä. Lähinnä häiritsee se politisoituminen, tottahan täytyy olla sekä-että, puolustaa yhteiskunnan tukea JA yksilönvastuun vaatimista. Tyhmää vaan kun "virallisen" tahon kannustus aliarvioi kansalaiset noin häpeämättömästi.
Saadapa jonain päivänä kuulla poliitikon suusta: "Tuo toinenkin puolue on tässä asiassa ihan oikeassa, joten äänestäkää yhtä mieluusti vaikka heitä."
Tai se, että poliitikko havahtuisi siihen, että on valittu toimimaan yhteiskunnan edun puolustajana eikä vahvistamaan itselleen mielikuvaa omasta erinomaisuudestaan.
Lähetä kommentti