Liikenne jyrisi Pitkänsillan yli. Siinä oli kirjava jono kaikenlaisia moottorieläimiä. Tuli liikennelaitoksen sudenkorennon kaltainen sininen bussi jättiläiskokoinen lasipää puhkuen. Tuli ennen sotia tehty maaseutubussi pitkä nokka natisten, se oli kai matkalla Malmille tai Rekolaan, oikea rämisevä raato, pellit vaan läiskyivät. Tuli Esson koreanpunainen tankkiauto. Ja Ruduksen hiekka-auto jolla oli sudenkita. Valtavat kuorma-autot paiskoivat tonnien painonsa katukiviin, pitkäeväiset amerikkalaiset dollarihymyt hyväilivät ilmaa virtaviivoillaan. Pitkäsilta ei enää tehnyt täyttä oikeutta nimelleen. Se oli vain lyhyt muhkea graniittisilta joka meni likaisen kaupunginlahden yli. Mutta se oli portti kolmeen kaupunginosaan, Hakaniemeen, Kallioon, Sörnäisiin.
Totta se on, Kjell Westö ei ollutkaan ensimmäinen kirjailija, joka kuvaili kaupunkiani kjellwestömäisesti. Ainakin Anders Cleve kirjoitti siitä yhtä tarkkasilmäisen hellästi jo 50-luvulla. Paikat ja ihmiset olivat samoja mutta jotenkin rujompia, paljaampia.
Saarikosken suomentama Katukiviä (Gatstenar) löytyi kirjaston tietokannasta, ja tilaus toi sen Töölöön. Talonmiehen muistaisin lukeneeni ennenkin, mutta missä, mistä?
Hän katsoi satamaan päin. Kirkkaansinisessä kevätyössä se säteili kun kaunis hevosenkengänmuotoinen timanttikoru. Tuolla alhaalla olivat valonheittäjät ja kaikki eriväriset valot, siellä olivat pimeät laivat käryineen laitureissa, nostokurkien uhkaavien teräsrakennelmien alla. Vedestä höyrysi hiljaa väkevänsinisiä ja kirkkaansinipunaisia vivahteita. heinäsorsa liukui ulos kolera-altaasta, kaksi hopeajuovaa värähti nopeasti opaalinsinisissä pinnoissa. Kaikki oli pehmeästi liukuvaa tässä salaperäisessä yössä, kaikki oli hiljaista, ahdistavaa tuskaa. Kaikki näkymätöntä syntymistä ja äänettömiä muutoksia.
Useampikin Kjell Westö ja Anders Cleve saisi tästä kaupungista vielä kirjoittaa.
torstai 16. kesäkuuta 2011
tiistai 14. kesäkuuta 2011
Tehtävä Muumilaaksossa
Nurmikon tuoksu, paahtava aurinko, varjossa kostea vehreys ja aamukaste. Enemmän toista kuin ensimmäistä kotimaista. Paikallinen urheiluseura tarjoili futisnappuloille ensiluokkaisen turnauksen, jossa erotuomaritkin olivat nuoruudestaan huolimatta yli keskitason ja puhvetin tarjonnan kruunasivat muna-anjovispäälliset saaristolaisleivällä.
Uskon, että olisin melkein yhtä haltioitunut vaikka sää olisi ollut kolean sateinen. Vaikkakin välin Helsinki - Tammisaari ajaminen kuusi kertaa kolmessa päivässä tekee liki 600 kilometriä.
Paitsi että paikallisella koululla tarjoillut makaronilaatikko, lihapullat ja salaattipöytä olivat ensiluokkaisia, oli ilmapiiri muutenkin herttainen kuin Muumilaaksossa. Erilaiset tänk positivt -iskulauseet ruokalan tiskin vierellä ja käytävillä, koululaisten laatimat kiitosdiplomit ruokalan väelle.
Sama jatkui kaupungin kaduilla, jotka olivat puutaloineen ja toreineen kuin Peppi Pitkätossu -elokuvasta. Ja satama ja uimaranta sitten? Idylliset kahvilat, ohi kolisteleva paikallisjuna, leikkipuisto, uimapaikat.
Ja Eläintarhan vanhat puurakenteet mieleen tuova keskuskenttä, jolla ikäluokan pronssipeli ja finaali pelattiin? Joka on lukenut Max Lundgrenin Harjuvaara -kirjat, tietää tunnelman.
Miksi me suomenkieliset emme elä noin?
Uskon, että olisin melkein yhtä haltioitunut vaikka sää olisi ollut kolean sateinen. Vaikkakin välin Helsinki - Tammisaari ajaminen kuusi kertaa kolmessa päivässä tekee liki 600 kilometriä.
Paitsi että paikallisella koululla tarjoillut makaronilaatikko, lihapullat ja salaattipöytä olivat ensiluokkaisia, oli ilmapiiri muutenkin herttainen kuin Muumilaaksossa. Erilaiset tänk positivt -iskulauseet ruokalan tiskin vierellä ja käytävillä, koululaisten laatimat kiitosdiplomit ruokalan väelle.
Sama jatkui kaupungin kaduilla, jotka olivat puutaloineen ja toreineen kuin Peppi Pitkätossu -elokuvasta. Ja satama ja uimaranta sitten? Idylliset kahvilat, ohi kolisteleva paikallisjuna, leikkipuisto, uimapaikat.
Ja Eläintarhan vanhat puurakenteet mieleen tuova keskuskenttä, jolla ikäluokan pronssipeli ja finaali pelattiin? Joka on lukenut Max Lundgrenin Harjuvaara -kirjat, tietää tunnelman.
Miksi me suomenkieliset emme elä noin?
maanantai 6. kesäkuuta 2011
Ennen helteitä
Leikkipuistossa satoi höytyviä ja tuoksui lihakeitolle. Luin Kuukausiliitteestä WinCapitasta ja 20-vuotiaista miehistä. Moni kohta Ilkka Malmbergin tekstissä osui justiinsa, uskallan sanoa, koska olen ollut. Siis 20-vuotias, en pyramidissa.
Ja näkökulma sotaan. Miten hirveän nuoria ne pojat olivat, siihen aikaan sotasairaalassa lottana palvellut vanhus kerran muisteli ja katsoi jonnekin kauas. Ja kuinka ne huusivat hädissään äitiä, jatkoi, yhä vuosikymmenten jälkeenkin kostuvin silmin. Se lyhyt hetki oli tehokkaampi kuin yksikään näkemäni "sodanvastainen" elokuva tai pamfletti.
Rauhallisessa nyky-Suomessa ensi kertaa vuosiin renkaanvaihto polkupyörään. Tuntui onnistuvan. Ja iltapäivällä Käpylässä ruoho tuoksui ja tarjosi pallolle sen oikean alustan. Mutta bensiini oli tien toisella puolella kallista. Niin kaikkialla.
Ja näkökulma sotaan. Miten hirveän nuoria ne pojat olivat, siihen aikaan sotasairaalassa lottana palvellut vanhus kerran muisteli ja katsoi jonnekin kauas. Ja kuinka ne huusivat hädissään äitiä, jatkoi, yhä vuosikymmenten jälkeenkin kostuvin silmin. Se lyhyt hetki oli tehokkaampi kuin yksikään näkemäni "sodanvastainen" elokuva tai pamfletti.
Rauhallisessa nyky-Suomessa ensi kertaa vuosiin renkaanvaihto polkupyörään. Tuntui onnistuvan. Ja iltapäivällä Käpylässä ruoho tuoksui ja tarjosi pallolle sen oikean alustan. Mutta bensiini oli tien toisella puolella kallista. Niin kaikkialla.
lauantai 4. kesäkuuta 2011
Taas niityt vihannoivat
Juhlasalin koon vuoksi juhlittiin kevättä kolmessa vuorossa. Esikoinen toisessa ja nuorimmainen kolmannessa. Rehtorin puheen kuulin kahdesti, mutta muu ohjelma oli vain osittain sama.
Reksi mainitsi puheessaan kiekkoleijonat, tenniksen, maastojuoksun, purjehduksen ja FC Barcelonan. Pisimmät aplodit sai se sankari, joka pysähtyi auttamaan tuikituntematonta kanssakilpailijaa vaikka joutuikin sen vuoksi keskeyttämään oman suorituksensa. Meillä on siis vielä toivoa.
Nuorimpien laulut ja näytelmät ovat herttaisuustekijän vuoksi varma menestys, mutta vanhimpien esityksiä tulee epäoikeudenmukaisesti verranneeksi ammattilaisiin. Joka tapauksessa nykynuoret ovat rohkeampia esiintymään kuin me aikanaan. Siksikin meillä on siis toivoa.
Vanhanmallinen Suvivirsi uskonnollisine vihjauksineen. Kuten toivottavasti niin kauan kuin minä olen kuulemassa.
Ulkona koulun pihalla kuuma aurinko ja yksinäiset kengät.
Hyvä päivä hakea Zilanista pino pizzoja ja leiriytyä joukolla Väinämöisen maastoon. Kana-ananas-aurajuustopizza maistui ulkoilmassa tavallistakin paremmalta, mutta terva sopii paremmin jäätelöön kuin olueen. Mountain Dew teki kauppansa. Täydellä mahalla kelpasi torkahtaa viltille.
Piknikseurueita, petanqueporukoita, polttariväkeäkö. Eksoottisen näköisiä hiljaisia miehiä (ja nainen ja lapsi) muovikasseineen ja polkupyörineen keräämässä pulloja. Annetaan mieluummin teille kuin niille, sanoivat kuulemma monet samalla asialla liikkuneille kotimaisille lapsille. Rajavartioston kopteri chopotti matalalta kattojen yli ja kaarsi rannan suuntaan.
Aurinko siirtyi krematorion toiselle puolelle, yhä sakeammat ihmisjoukot valuivat kohti Hietarantaa ja yövuoroa. Oli tullut aika viedä pizzalaatikot roskiin, puistella viltit ja pakata kassit.
Chydenian kulmalla kukkiva tuomi levitti tuoksuaan korttelien matkalle.
Reksi mainitsi puheessaan kiekkoleijonat, tenniksen, maastojuoksun, purjehduksen ja FC Barcelonan. Pisimmät aplodit sai se sankari, joka pysähtyi auttamaan tuikituntematonta kanssakilpailijaa vaikka joutuikin sen vuoksi keskeyttämään oman suorituksensa. Meillä on siis vielä toivoa.
Nuorimpien laulut ja näytelmät ovat herttaisuustekijän vuoksi varma menestys, mutta vanhimpien esityksiä tulee epäoikeudenmukaisesti verranneeksi ammattilaisiin. Joka tapauksessa nykynuoret ovat rohkeampia esiintymään kuin me aikanaan. Siksikin meillä on siis toivoa.
Vanhanmallinen Suvivirsi uskonnollisine vihjauksineen. Kuten toivottavasti niin kauan kuin minä olen kuulemassa.
Ulkona koulun pihalla kuuma aurinko ja yksinäiset kengät.
Hyvä päivä hakea Zilanista pino pizzoja ja leiriytyä joukolla Väinämöisen maastoon. Kana-ananas-aurajuustopizza maistui ulkoilmassa tavallistakin paremmalta, mutta terva sopii paremmin jäätelöön kuin olueen. Mountain Dew teki kauppansa. Täydellä mahalla kelpasi torkahtaa viltille.
Piknikseurueita, petanqueporukoita, polttariväkeäkö. Eksoottisen näköisiä hiljaisia miehiä (ja nainen ja lapsi) muovikasseineen ja polkupyörineen keräämässä pulloja. Annetaan mieluummin teille kuin niille, sanoivat kuulemma monet samalla asialla liikkuneille kotimaisille lapsille. Rajavartioston kopteri chopotti matalalta kattojen yli ja kaarsi rannan suuntaan.
Aurinko siirtyi krematorion toiselle puolelle, yhä sakeammat ihmisjoukot valuivat kohti Hietarantaa ja yövuoroa. Oli tullut aika viedä pizzalaatikot roskiin, puistella viltit ja pakata kassit.
Chydenian kulmalla kukkiva tuomi levitti tuoksuaan korttelien matkalle.
keskiviikko 1. kesäkuuta 2011
Keväthuumaus
Juuri tämän ajankohdan tuoksut nostavat jalat irti maasta.
Syreeni, lehmukset, kuumennut asvaltti, aurinko ja pöly.
Syreeni, lehmukset, kuumennut asvaltti, aurinko ja pöly.
Metalisä
Sana "jotenkin" kahdessa perättäisessä merkinnässä. Tst tst.
Sen sijaan sanaa "kasku" käytetään nykyään kovin vähän.
Ja tällaisia lauseita:
Parbleu, it is impossible, with the Boches at Warsaw, hein?
Sen sijaan sanaa "kasku" käytetään nykyään kovin vähän.
Ja tällaisia lauseita:
Parbleu, it is impossible, with the Boches at Warsaw, hein?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
