Leikkipuistossa satoi höytyviä ja tuoksui lihakeitolle. Luin Kuukausiliitteestä WinCapitasta ja 20-vuotiaista miehistä. Moni kohta Ilkka Malmbergin tekstissä osui justiinsa, uskallan sanoa, koska olen ollut. Siis 20-vuotias, en pyramidissa.
Ja näkökulma sotaan. Miten hirveän nuoria ne pojat olivat, siihen aikaan sotasairaalassa lottana palvellut vanhus kerran muisteli ja katsoi jonnekin kauas. Ja kuinka ne huusivat hädissään äitiä, jatkoi, yhä vuosikymmenten jälkeenkin kostuvin silmin. Se lyhyt hetki oli tehokkaampi kuin yksikään näkemäni "sodanvastainen" elokuva tai pamfletti.
Rauhallisessa nyky-Suomessa ensi kertaa vuosiin renkaanvaihto polkupyörään. Tuntui onnistuvan. Ja iltapäivällä Käpylässä ruoho tuoksui ja tarjosi pallolle sen oikean alustan. Mutta bensiini oli tien toisella puolella kallista. Niin kaikkialla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti