A beleza que existe

Ipaneman tyttö on soinut taustalla aina, itsestäänselvänä loungemusiikkina, jonka huomaa korkeintaan ironisen hymähdyksen verran.

Mutta alkanut vuosikymmeniä myöhemmin yhtäkkiä vaivata.

Ehkä, koska bossa nova vain jotenkin on niin hienoa. Ja koska portugalin kieli sopii siihen niin täydellisesti. Ja koska Joao Gilberto laulaa kuten tekee.

Ja että siihen vielä liittyy, tai ainakin sanotaan liittyvän, oikea tarina ja Helo Pinheiro nuorena. Ja että sanat juuri ovat sellaiset kuin ovat. Saavat sisältöä vasta kun itselle kertyy tarpeeksi vuosia ja kilometrejä.

Olha que coisa mais linda
Mais cheia de graça
É ela menina
Que vem e que passa
Num doce balanço
A caminho do mar

Moça do corpo dourado
Do sol de Ipanema
O seu balançado é mais que um poema
É a coisa mais linda que eu já vi passar

Ah, por que estou tão sozinho?
Ah, por que tudo é tão triste?
Ah, a beleza que existe
A beleza que não é só minha
Que também passa sozinha

Ah, se ela soubesse
Que quando ela passa
O mundo inteirinho se enche de graça
E fica mais lindo
Por causa do amor

Ensimmäinen Naisten kybä

Sunnuntaina riitti vielä hellettä.

Teidän osuutenne alkaa vasta kahden tunnin kuluttua ensimmäisten tullessa maaliin, joten voitte mennä siksi aikaa vaikka kahville, kertoi ryhmänjohtaja, jolle ilmoittauduttiin.

Puiden varjossa kallioiden kupeessä kelpasi loikoilla. Massojen lähdettyä taipaleelle katosivat bajamajajonot, ja aikaa jäi valmissalaatillekin.

Lopulta kertoi poliisimoottoripyörän vilkku kärkijuoksijan lähestyvän, ja vähitellen yksittäisten juoksijoiden tipottelu muuttui porteista valuviksi jonoiksi. Mainoslahjakassi, sponsorijuoma, leipäpaketti, salaatti ja jugurttipullo. Kiireen myötä nopeutui aikakin eikä muutaman tuhatta tuotetta ojentaessaan ehtinyt huomata kuumuutta. Ihanaa, kiitos, kuului janoisten tyypillisin vastaus, kultakin luonteensa mukaan. Meidän linjaltamme loppui jaettava ensin, ja se portti suljettiin samalla kun jonot ohjattiin seuraaville.

Roudaus, raivaus ja järjestely.

Samalla kun alueen aidat nostettiin nippuihin, ilmestyivät ihmislokit kärkkymään ylijääneitä mainostuotteita. Viimeiset taisi nostaa pakettiautoon Hurstien laupeudentyö.

Kotona kahvit.

Toisenlainen, parempi kokkiohjelma

Kun juuri oli puhetta sodista ja niiden arvista.

Luulin, että ohjelma kertoisi kuivan asiallisesti joukkojen ruokkimisesta mutta se kertoikin ihmisistä, elämästä, kuolemasta, surusta ja ruoasta siinä kaikessa läsnä.

Outo, merkillinen, kiehtova dokumentti. Suosittelen.
- - -
Sivujuonteena ne teurastukset. Anoppi vanhan kansan ihmisenä osaisi tappaa eläimen ja hoitaa kaikki työvaiheet siitä eteenpäin lautaselle saakka, mutta minä olen kaupungin ja kaupan jauhelihan kasvattama.

Ne lehmän viimeiset äännähdykset tekivät huonoa.

Se on täytetty

Vaalihossötys ja kiekkokisat saatu taas pakettiin. Selvitin rupeaman katsomatta yhtäkään vaaliohjelmaa tai ottelua.

Mitään erityisen dramaattista ei tainnut tapahtua kummissakaan.

Mitähän seuraavaksi ei katsoisi?

Hereillä

Sosiaalisessa mediassa poreileva yhteisö valvoo ja arvioi. Ainakin joskus. Ainakin joitain asioita.

Kuten tänään kun kepeän verotuksen Monacossa asuva kilpa-autoilija Bottas loihe vastaamaan Nyt-liitteen haastattelijalle, että valtion tulisi tukea autourheilua enemmän.

,@soalmila Veroparatiisissa asuva Bottas ajattelee, että valtion pitäisi tukea enemmän autourheilua, mutta ei kuitenkaan hänen rahoillaan.
— Kari Naskinen, Suomi (@Naskinen) May 23, 2014

Ääniä menneisyydestä

Kaikenlaista YouTubesta poistetaan tekijänoikeussyistä, silti samaan aikaan sinne on alkanut ilmestyä ja ainakin yllättävän pitkäksi aikaa jäädä kokonaisia albumeita.

Ei ymmärrä.

Mutta mihin olen tämänkin yli 30 vuodeksi unohtanut? Aikanaan tuli kuunneltua paljonkin ja nyt taas.

Aurinkoinen lauantaiaamu mutaisten riisipeltojen keskellä

Pikkutunneilla Yle Areenasta vielä vahdattu My Lai -dokumentti pisti miettimään ikuisuuskysymyksiä.

Epäsymmetrinen sodankäynti päivä päivältä "terveeksikin" vainoharhaisuudeksi paisuvine epäluuloineen. Omien tappioiden myötä kasvavat katkeruus ja viha.

Mudassa ansojen ja miinojen seassa tarponeiden gruntien ja kaikkea ehkä kauempaa katselleiden helikopterilentäjien asenteen ero itse tilanteessa (pilotti Thompson puuttui asiaan). Mahdolliset erot taustoissa ja pohjakoulutuksessa?

Joukon johtajien (Medina, Calley, ryhmänjohtajat) asenteen ja esimerkin merkitys? In war there's no such thing as an illegal order, tuhahti yksi haastatelluista silloisista rivimiehistä.

Nathaniel Flick pohti muistelmissaan paljonkin rules of engagement -asiaa. Onko jotain opittu tai muuttunut?

Ja tapauksen käsittely sittemmin. Kuvat mielenosoituksista Calleyn puolesta yllättivät. Komentajatason passiivisuus. Kuka on kukakin me vastaan ne- tilanteessa? Nixonin puuttuminen asiaan ja vallan kolmijako-oppi.

Ja lopuksi: My Laissa tiivistyi ja kärjistyi paljon, mutta kuinka paljon vastaavaa ja pahempaakin on jäänyt vähälle huomiolle?

Ja mitä tapahtuu tänään siellä, missä aseellista voimaa käytetään?
- - - - -
Edit: Jatkoksi tähän sopiikin Twitterissä tänään esillä ollut tuore tapaus. Arkea joissain paikoissa, luulen.

Enää pitäisi olla sanottavaa

Tavallaan käy kateeksi nykysukupolvea, jolla on verkko ja rajattomasti työkaluja kertoa asiansa. Meidän piti kirjoittaa, copypeistata fyysisesti, tulostaa paperille, monistaa ja jaella kädestä käteen.

Instagramiinkin saa nykyään videoita, ja sitten on tämä Vine, jonka kuuden sekunnin mittaisiin videoihin saa mahtumaan yllättävän monta leikkausta.

Curtis Leporella (alla) on ihan hauskoja sketsinpätkiä, mutta tunnin selaamisella ei löytynyt mainittavia kilpailijoita. Minä ja kaverini hihkumme ja teemme hassuja ilmeitä, näytti olevan perusvine. Ja sitten on kuulemma vähäpukeisempaa herutusta, mutta siihen puoleen en tällä erää perehtynyt.

Hiukan sama ongelma eli sanomisen puute näyttää nopeasti katsoen vaivaavan KaupunkiTV:tä, johon alan opiskelijat tuottavat sisältöä.

Ja yhtäkkiä oli kesä

Verkkarit ja fleece: Ehdottomasti liikaa.

Aurinko teki kontrasteista jyrkät. Siniristit heilahtelivat saloissa laiskasti. Kaatuneiden muistoksi virallisesti, mutta minulle myös seuraavan sukupolven synttärien kunniaksi. Silloin oli huomattavasti koleampaa illan hämärtyessä yöksi Kätilöopiston hiljaisessa huoneessa. Ajatus myös joulukuussa 1939 Tolvajärvellä kohtalokkaan osuman saaneelle isoisän veljelle sekä isoäidin veljelle, jonka vetäytyvät aseveljet heinäkuussa 1944 Vuosalmella kantoivat mukanaan saatettavaksi kotipitäjän kirkkomaahan.

Bolliksen kohdalla toi lämmin tuuli sadettimen vesisumun kasvoille saakka. Kutosen kulmalla muistin väistää kulmapotkun antajia räpsiessäni ruutuja edarien pelistä. Ylhäällä Stadikan mäessä pysähtyi sunnuntaikävelijöitä katselemaan peliä. Lentokoneita jylisi yli yllättävänkin matalalla.

Päivänsankari sai päättää lounasmenun, joten pizzaa. Tilausta odotellessani kuului viereisen pöydän perheen hipstrahtava isä linjaavan, että vihreiden äänestäminen on käytännössä Kokoomuksen äänestämistä.

Suomen pelatessa TV:ssä kiekkoa olisi Väiskillä tilaa potkia, pääteltiin mutta väärin. Ryhmä jos toinenkin PPJ:läisiä treeneissä ja huvikseen pomputtelevat päälle. Pikkuneiti hioi kärrynpyöriä luonnonnurmella.

Niskaan tuuli

Niskaan tuuli ja kylmyys hiipi ytimiin kuten Sonskilla aina paitsi heinähelteillä. Ilma oli täynnä nakkien tuoksua ja fanikatsomon laulua. Vain yksi lokki leijaili tauolla kurkkimaan, miltä Eteläpääty näytti.

Peli oli kieltämättä kotimaisella mittarilla hyvää. Nyt oli kolmioita ja pelattavaksi tulemista, vaikka liian moni syöttö vielä epätarkka.

Lähtiessä jaettiin porteilla näytepusseja sipsejä. En muista, mitä merkkiä.

Ei-kenenkään maalla

Poliitikot ovat yhtäkkiä sosiaalisessa mediassa mielinkielin, joten jotkut vaalit lienevät ovella. Enää pitäisi keksiä, ketä äänestää. Tuskin ainakaan vihreitä tai punaisia.

Ylen aamun tekstissä on enemmän mielenkiintoista kuin tavanomainen pahikset jyrää meitin -otsikko antaisi olettaa. Esimerkiksi tuo

Phillip Blond puhuu Eurooppaan syntyneestä uudesta enemmistöstä. Oikealla laidalla se merkitsee poliittisesti kodittomia, jotka ovat sosiaalisesti konservatiiveja ja perhearvoihin sitoutuneita.

Päätän poliittisesta toimituksesta tähän. Pasila, olkaa hyvä.

Vihreys, aurinko ja pöly

Ei hellelukemia, mutta selkeästi kesäistä jo.

Kauha kolisi, leuat nitisivät ja kaikki pölisi kun Teoston taloa Lauttasaaren sillan kupeessa purettiin. Letkusta suihkusi vettä sekaan pölyä sitomaan.

Sotilaspoliisin vihreä paku lipui ohi. Yritin vaistomaisesti näyttää selvemmältä.

Mäessä kääntyi lippalakkipäinen mies katsomaan epäluuloisesti olkansa yli, mutta en tavoitellut hänen jäätelöään. Taiteilijan näköinen astui talosta kadulle ja silmäili ikkunateippausta, jossa luki Avoin taidekoulu.

Mäen yli ja Länsimetron työmaakuoppia väistellen takaisin jäähallin viileyteen.

Kotona odotti sairaanhoitopiirin kuori.  Molemmissa tapauksissa hyvänlaatuinen intradermaalinen pigmenttineevus, siinä luki, ja ettei tarvetta jatkokontrolleihin. Niin olin olettanutkin.

Pieniä tekoja

Terve taas, laitetaan santsikupin hinnalla, sanoi aina yrmeän oloiselta vaikuttanut kahvilan täti yhtäkkiä ja löi kassaan euron.

Istahdin reunaloosiin ja avasin läppärin pöydälle.

Alkuillasta penkoivat eksoottiset vapaasti liikkuvat turistit pihan roskikset. Jotain lähti mukaan, jotain jäi maahan levälleen, jotain löysi takaisin laatikoihin.

Iltakävelyn aluksi kävin varmistamassa, että pihaportti oli lukossa.

Parasta aikaa

Vihreys ja lintujen laulu tekevät tästä parhaan vuodenajan.

Eilinen konsertti Lapinlahden koirapuiston kulmilla hautisten ja entisen lataamon välissä.

Sivuosissa Mechelininkadun liikenne, kännykkäänsä puhuva koiramies ja ohikulkijat.

Tiistaijupina

Siniristit liehahtelivat eilen laiskasti saloissa suomalaisuuden päivän kunniaksi.

Ylen Suomi on ruotsalainen ja Luulitko olevasi suomalainen -jutut muistaen tuli mieleeni kurkata, miten Yle tätä teemapäivää verkkosivuillaan juhlistaa.

En löytänyt mitään. En selaamalla enkä hakutoiminnolla. Ehken vain osannut.

Voi toki olla ihan sattumaakin. Itsekin huomasin liputuksen syyn satunnaisesta tweetistä virrassani.

Viikonloppu kesän 2014 kynnyksellä

Kevään ensimmäinen perjantai kun koko joukko koossa ilman, että vähintään joku on harjoituksissa, pelissä tai töissä. Sauna ilman kiirettä tuntui juuri siltä kuin saunan pitääkin ajan hetkeksi hidastuessa, pizza mehevältä ja nokialainen EloWehnä raikkaalta.

Kuusi ja osia, näytti kello lauantaiaamuna, ja seitsemän jälkeen vilisi jo katu auton keulan alle. Yksi jäähallille, toinen jalkapallokentälle. Aamun koleus, puffettiteltalta leijuva kahvin tuoksu. Alkuvihellys tasan yhdeksältä.

Iltapäivällä piipahdus kotona ja menestyjien palkitsemista ihailemaan. Tapanilan Erä oli valmistellut ja toteutti kauden parhaiden juhlistamisensa mallikelpoisesti. Taustavideot, hallitun lyhyet puheet, päähenkilöitä korostava valaistus, avustaja ojentamassa huolella järjestetyt kymmenet pokaalit oikeassa järjestyksessä oikealla hetkellä, lavalle saapuvien hienovarainen ohjaaminen oikeaan kohtaan ja lopuksi pysäyttäminen poseeraamaan kameroille kasvot valossa, kyynärsauvojen tukemana liikkuvan maalitykin palkitseminen huomaavaisesti lattiatasossa, jopa jääkiekon MM-ottelun yhdistäminen tilaisuuteen videotykin ja tarkoin ajoitetun väliajan avulla.

Vähään aikaan en ole nähnyt V:n isää poikansa haudan luona, ja äitienpäivän HS:n kuolinilmoitukset kertoivat, etten enää näkisikään. Vuodet katoavat johonkin. Muutenkin ilmassa tummia uutisia eri puolilta.

Kisahallissa sama jumppasaliin pinttyneen pistohien tuoksu kuin 1977, ja sama ja isompikin oli myös uusien sukupolvien liikunnan into. Rautojen kolina, pingispallojen naksuna, jalkojen töminä, koripallon pompe, cheerleaderien rytmikkäät kadenssit. Telinevoimistelualueella ohjasivat sporttiset nuorukaiset ja neitoset ryhmiään pikkiriikkisiä juoksentelijoita ja kuperkeikkaajia. Jääprinsessojen alkulämpö polttopallolla jatkui puolivolttien, kärrynpyörien ja muiden perustaitojen tapailuun.

Aikaa lounaan kokkaamiseen ei jäänyt, joten välipalan voimalla itään turnausta päättämään. Unisena alkanut pelaaminen terästyi loppua kohden, ja palkintojenjaossa näytti kaikkia joukkueita hymyilyttävän. Aurinkokin oli jo ehtinyt esiin.

Turnaus ei olisi täydellinen ilman kisamakkaraa. Miksiköhän junnuturnauksissa on tarjolla useampaa sorttia syötävää kuin liigapeleissä?

Illalla kyllä väsytti.

Jollei uni tule

Välimies-kirjassaan Juha Tanttu kertoi, miten joku suomalaisen talven harmauteen uupunut otti kaukopuhelun suureen pariisilaiseen ravintolaan ja kysyi umpimähkään, onko Georges paikalla. Vastaajan jätettyä kuulokkeen pöydälle ja lähdettyä etsimään sai soittaja korviinsa kulturellia kuultavaa keittiön kilinöineen.

Tämä ei ole ihan sitä.

Illan kokeiluna runsaat kuusi minuuttia helsinkiläisen raitiovaunun äänimaailmaa ja sen jakaminen YouTuben kautta.

Kuulokkeilla kaikessa rauhassa yön pimeydessähän nämä pitäisi.

Tietämättömyyden uumenissa

Maailma ja paikat -blogi kirjoittaa Ukrainan ja itäisen Euroopan asioista muodollisesti hiottua mutta samalla sisällöltään tylyä tekstiä.

Median varassa asioita seuraavan teksti pistää miettimään.

Olemme juuri oppineet ajattelemaan, että asiat eivät ole mustavalkoisia vaan monimutkaisia. Tässä kohdin taas tulee kysyneeksi, onko kirjoittaja kovasti armoton vai olemmeko me humanistit toisaalta juuttuneet siihen lähtökohtaan, että riidalla on aina kaksi osapuolta.

Entä jos natsit ja koulukiusaajat nyt kertakaikkiaan vain olivat ja ovat mulkkuja? Ja mahdollisesti jotkut muutkin.

Vihertää jo

YouTube-upotus äänisoittimena?

Kokeillaan.

Kun äänet olisivat kivoja mutta ovat tehneet audion upottamisen Blogger-pohjaan niin merkillisen vaikeaksi. Vaikka kaikenlaista muuta kyllä.

Unkurista huomasin, että senhän voi määritellä tuollaiseksi liuskaksikin.

Mikäs olisi jokin hyvä biisi kokeiluksi? Mennään ikimuistoiseen kesään 1980.

Neljäs toukokuuta

Hanhet tepastelivat omistajan ottein vesirajassa.

Bajsgässen.

Lokki lillui muina miehinä seassa, meriharakka kipitti hartiat kyyryssä ohi.

Varis lehahti lentoon.

Mustien pilvien ripottelema vesi muuttui kiteiksi, eskaloitui raekuuroksi. Lähdin kotiin katsomaan salibandya.

Hautausmaan ja tennishallin välissä rakeet pomppivat maasta ennen kuin sulivat tummiksi pisteiksi.

Urheilukeskustelun perustaso

Joskus koulupoikina oltiin, että lällällää, minun suosikkijoukkueeni voittaa sinun suosikkijoukkueesi.

Ja sitten jos tosiaan voitti, oltiin, että LÄLlällällällää. Tai jos ei voittanut niin oltiin että no tsägää tai tuomarin vika tai jotain mutta ENSI kerralla ainakin voittaa lällällää.

Jossain vaiheessa se lähestymistapa alkoi tuntua nähdyltä.

Mutta nyt someaikana huomaa, että jotkut jatkavat samaa aikuisinakin. Itse asiassa aika monet. Tai että se varmaan on monelle sellainen oletustapa lähestyä aihetta, vähän niin kuin keskustelunavaus.

Astalon kevät

Vappuina sattuu ja tapahtuu, ja tänä vuonna puhuttiin astaloista ja lipputangoista.

Onneksi löytyi aiheesta parikin osuvan oloista tiivistelmää linkattavaksi.

Poliitikon korrektiudella lähestyy asiaa sosialidemokraatti Esa Suominen:  Vappumarssilla

Kansanomaisempi mutta samalla vieläkin osuvampi versio heilahtaa Middlebeercommandolta: Vappumarssista saatana

Noin.

Muutoin totean, että termi astalo tuntuu huvittavan ja inspiroivan kansaa loputtomiin. Meille vuoden 1889 rikoslakia johdannaisineen tankanneille se on jo ammoin liudentunut arkiseksi.

Muistiin itselle

Alkuviikosta sai Siku Boström nappista Klubin päävalmentajan paikalta, ja tilalle pestattiin Bana Lehkosuo. Iltalehti, muistaakseni, kertoi asiasta aamuyhdeksän tienoilla ensimmäisenä. HJK:n tiedotustilaisuus aiheesta oli 12.30, ja tieto komeili seuran sivuilla vähän ennen sitä.

Kaikki alkoi senjasen toimittajan skuupista, hehkutettiin Twitterissä. Mihin vastasin, että seuran ratkaisullakin taisi olla asiassa osuutensa. Mihin tuttu toimittaja, että vähättelinpä merkillisesti hienoa skuuppia. Mihin minä, ettei vähättelyä vaan todellisuus/meta-keittiöfilosofointia höystettynä näsäviisastelulla.

Toimittajapiireissä varmaankin on kova juttu, jos joku saa laajalti kiinnostavan urheilu-uutisen julki pari tuntia ennen muita. Mutta minulle lukijana aivan se ja sama, luenko sen yhdeksältä tai keskipäivällä.

Vastaavasta aiheesta sattumoisin tänään The Guardian. Joka, huomattakoon, ei väitä skuuppien olevan vailla arvoa.