Vihreys ja lintujen laulu tekevät tästä parhaan vuodenajan.
Eilinen konsertti Lapinlahden koirapuiston kulmilla hautisten ja entisen lataamon välissä.
Sivuosissa Mechelininkadun liikenne, kännykkäänsä puhuva koiramies ja ohikulkijat.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
mika
tykkään näistä äänitallenteista, koska ne tavoittavat jotakin siitä väistämättömästä sirpaleisuudesta, josta kaupungin kokonaiskuva muodostuu. ja senkin takia tykkään, että olen itse osa helsinkiä, ja osa sen elämää on ollut minun.
helsinkejä on yhtä paljon kuin kaupungissa on ihmisiäkin, sillä kaikilla on oma käsityksensä ja mielikuvansa kotikaupungista. on mukava lukea ihmisten minun helsinkini -tyyppisiä juttuja. kontulasta tulee mieleen tomi kontio, vallilasta helvi hämäläinen, töölöstä märta tikkanen ja eirasta von wright. kaikki ne ovat maailmoja, jotka sijaitsevat samassa kaupungissa, mutta eivät silti välttämättä kohtaa toisiaan.
viimeksi hesassa ollessani mietin sitä, miten vanha kahtiajako pitkänsillan ja kantakaupungin välillä on nykyisin siirtynyt itään. itäiset lähiöt ja varsinainen helsinki ovat nykyään toistensa suhteen sosiaalisissa eriöissä, eikä jakajana ole enää pitkäsilta vaan metrorata.
meri
Kiitos, ja minäkin. Tai itsestäänselväähän se tavallaan, koska kirjoitan sellaisia lauseita kuin haluaisin lukea ja teen sellaisia kuvia, joita haluaisin katsoa ja kokoan sellaisia ääniä, joita haluaisin kuunnella.
Samaa mieltä myös ihmisten helsingeistä. Jossain oli linkki Helsinki-aiheisten kirjojen listaan, mutten enää muista, missä.
Jokaisella omansa. Niin kuin ammoin työkaverilla, joka kokosi pesämunan rauhanturvaamisella ja osti ensimmäisen oman asuntonsa. Itä-Helsingistä, totta kai, siellä ikänsä ylpeänä asuneena.
itä-helsingistä minäkin alunperin; siili- ja mäyrätieltä.
'ei ole valkoisen miehen kaupungissa yhtään paikkaa, jossa voisi kuulla silmujen puhkeavan keväisin tai hyönteisten siipien rahinan.'
näin lausui joku inkkaripäällikkö silloin, kun yleinen melutaso oli nykyistä huomattavasti pienempi. tämä sinun äänitallenteesi todistaa onneksi toista.
meri
meri
Siilariltahan esimerkkihenkilönikin, ja taitaa tämän vakilukijoissakin olla niiltä kulmilta.
Kuunneltavaa kaupungissa riittää: luonnon äänet, erilaiset moottorit, ihmisäänet. Liikenne aina kohinana taustalla.
Noista tallenteista huomaa sellaista, joita ei silloin paikan päällä hahmottanut. Sama juttu kuin valokuvien kanssa.
Vielä haluaisin loikoilla selälläni mummolan pihanurmella ja tallentaa rantahaavikon suhinan kun tuulee Vuotjärven selältä.
Mainittakoon vielä erikseen yksi hienoimmista löytämistäni merkinnöistä aiheesta:
http://blog.sunell.fi/2011/07/02/laulu-jossa-on-tunnelma/
Tästä mobiilin takaa en nyt käy kokeilemaan äänilinkin toimivuutta, mutta toivon.
mika
en kykene analysoimaan. annoin äänen viedä. tiedän, että tämä on jonkin sortin klisee, mutta blogi oli hieno.
meri
Lähetä kommentti