Odottanut kohta puoli tuntia, mutta ratikkaa ei kuulu, raportoi juniori pysäkiltä. Jo matkaan ehättänyt musta umpiauto kurvasi kiireellä takaisinpäin poimiakseen kohtauspaikalle juosseen hikisen matkustajan kyytiin, ja kohde toimitettiin Olympiastadionin maratonportille yhdennellätoista hetkellä.
Lastenkutsuilla riitti sen verran hulinaa, että takkatilan televisio sopi avata HJK:n ja Barcelonan kohtaamisen kunniaksi. Eskarilainen keräsi vieraita sohvalle riviin ja kertoi ylpeänä, että serkku pelaa tuolla. Ei ihan vaan pallopoikana, loivensin.
Itse nautin ottelusta mutta moni muu löysi kritisoitavaa. Siinä määrin, että otin julkisesti kantaa.
Illalla odotti kotona tyytyväinen juniori plakkarissaan hieno kokemus ja rivi barcelonalaisten nimikirjoituksia. Ja Litmasen, mutta sellainen oli ennestäänkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti