Iltapäivällä ulkona hämärtyi, sitten alkoi etäinen jyrinä ja vähitellen lotina.
Astuessani kohta ulko-ovesta kadulle kuohuivat sadevesiojat ja kulman viemärin kohdalla lorisi järvi pyörteenä kadun uumeniin. Bussi kiihdytti mäkeä alas ja heitti jalkakäytävälle hyökyaallon.
Mutta sade oli jo melkein lakannut. Sellainen liian lyhyt joka ei viilennä ilmaa vaan muuttaa helteen tukahduttavan kosteaksi helteeksi.
Sellainen, joka uuttaa maasta ja kasveista tuoksut ja nostaa ne paksuna pilvenä ilmaan.
Jyrinä jatkui eri puolilla ennen kuin loittoni itäkoilliseen.
Mutta Sihvosen radiosarjaa kehuin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti