Säännöllisin välein on palattava Len Deightonin kirjojen rauhoittavaan maailmaan.
Shillinki kaasuun, tervehdys maitomiehelle, Lontoon harmaan alakuloinen sade.
Jossain Tshekkoslovakian maaseudulla eversti Stok riisuu nahkasaappaansa ja ojentaa jalat kohti takkatulen lämpöä.
Minä otan samaa kuin tekin, sanoi Stok. Hän ei ollut turhantarkka. Jotakin kuumaa syötäväksi, jotakin kylmää juotavaksi ja vuode - ja siinä lakanat, jos mahdollista - eikä hän valitellut.
keskiviikko 31. joulukuuta 2014
tiistai 30. joulukuuta 2014
Lööppien takana
Martti Huhtamäen Lööppien takana ei sittenkään ollut toivomani ja odottamani backstage-kuvaus lehdenteon nyansseista.
Mutta isompi ärsy alkoi pohjustua sivulla 113 Huhtamäen palatessa Neuvostoliitosta 50 kilon vahvasti viinapitoisine tuliaiskuormineen. Rajan sillä puolen ylikuormamaksut sun muut byrokratiat väistettiin puolueen vieraan arvovallalla eikä Helsinki-Vantaallakaan sen vaikeampaa ollut.
Vielä oli yksi kuiva este ylitettävänä, suomalainen tulli. Puolet kuormastani oli viinejä ja pari perinnepulloa paikallisilta konjakkitiloilta. Tullin esimies Kalevi Alén, Vantaan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja Korson Vedon puheenjohtaja, tuli esiin verhojen takaa."Tuossahan on varmasti suurin osa palkintoja, ja kun tiedän, ettet itse käytä noissa laatikoissa olevia mahdollisia alkoholeja, hyvää kesää."
Ja sitten vielä 300 sivua samaa teemaa. Huhtamäki, hänen hyvät ystävänsä julkkikset nejane ja näiden lapset sopivat ja hoitelevat asioita ja oikean henkilön puhelinsoitto oikeaan paikkaan järjestää tutulle parempaa terveydenhoitoa, sopivan työpaikan tai muuta kivaa. Vaikka kaikenlaiset oikeuskanslerit, poliisit, syyttäjät ja kokonaisuutta ymmärtämättömät pikkupoliitikot välillä asioihin sotkeutuvatkin.
Herrana on hyvä olla, tiivisti Mikko Pesälä.
Muutama tällainen kirja lisää, ja alan äänestää vasemmistoa.
Missä menee verkostoitumisen ja suomalaisen korruption raja?
Viimeksi taisin naputella samasta luettuani Lasse Lehtisen muistelmat.
Mutta isompi ärsy alkoi pohjustua sivulla 113 Huhtamäen palatessa Neuvostoliitosta 50 kilon vahvasti viinapitoisine tuliaiskuormineen. Rajan sillä puolen ylikuormamaksut sun muut byrokratiat väistettiin puolueen vieraan arvovallalla eikä Helsinki-Vantaallakaan sen vaikeampaa ollut.
Vielä oli yksi kuiva este ylitettävänä, suomalainen tulli. Puolet kuormastani oli viinejä ja pari perinnepulloa paikallisilta konjakkitiloilta. Tullin esimies Kalevi Alén, Vantaan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja Korson Vedon puheenjohtaja, tuli esiin verhojen takaa."Tuossahan on varmasti suurin osa palkintoja, ja kun tiedän, ettet itse käytä noissa laatikoissa olevia mahdollisia alkoholeja, hyvää kesää."
Ja sitten vielä 300 sivua samaa teemaa. Huhtamäki, hänen hyvät ystävänsä julkkikset nejane ja näiden lapset sopivat ja hoitelevat asioita ja oikean henkilön puhelinsoitto oikeaan paikkaan järjestää tutulle parempaa terveydenhoitoa, sopivan työpaikan tai muuta kivaa. Vaikka kaikenlaiset oikeuskanslerit, poliisit, syyttäjät ja kokonaisuutta ymmärtämättömät pikkupoliitikot välillä asioihin sotkeutuvatkin.
Herrana on hyvä olla, tiivisti Mikko Pesälä.
Muutama tällainen kirja lisää, ja alan äänestää vasemmistoa.
Missä menee verkostoitumisen ja suomalaisen korruption raja?
Viimeksi taisin naputella samasta luettuani Lasse Lehtisen muistelmat.
maanantai 29. joulukuuta 2014
Dachaun vapauttaja
Vaikka otsikko keskittyy melkein loppukohtaukseen, kertoo Alex Kershawn Dachaun vapauttaja (The Liberator) yhden amerikkalaisupseerin sotataipaleesta Sisilian maihinnoususta Euroopan sodan päättymiseen.
En liene ainoa, jolle tulee heti mieleen Band of brothers ja Dick Winters.
Kun tapahtumista on 70 vuotta, on sotakirjojenkin näkökulma jo jotenkin yleishumaanimpi. Miten monta kelpo alaista sai hautansa missäkin kohden Felik Sparksin sotatietä ja millaisten kärsimysten kautta.
Voimistuva näkökulma on myös voittajien kyseenalaisten tekojen nostaminen vähitellen esiin nyt kun asianosaiset alkavat olla jo maallisen arvioinnin ulottumattomissa. Dachaun keskitysleirin näkemisen shokeeraamat amerikkalaiset ampumassa saksalaisia konekiväärillä riviin seinää vasten ja joukon johtajan roolin arviointi.
Muuallakin törmännyt entistä enemmän kertomuksiin siitä, kuinka tilanteen ollessa päällä etenkin saksalaisia tarkka-ampujia, laskuvarjojääkäreitä ja SS-miehiä vangiksi saataessa teloitettiin saman tien miettimättä pykäliä sotavankien asemasta sen enempää.
Ja näiden mainintojen suhteuttaminen kokonaisiin harkittuihin kansanmurhiin sitten erikseen.
En liene ainoa, jolle tulee heti mieleen Band of brothers ja Dick Winters.
Kun tapahtumista on 70 vuotta, on sotakirjojenkin näkökulma jo jotenkin yleishumaanimpi. Miten monta kelpo alaista sai hautansa missäkin kohden Felik Sparksin sotatietä ja millaisten kärsimysten kautta.
Voimistuva näkökulma on myös voittajien kyseenalaisten tekojen nostaminen vähitellen esiin nyt kun asianosaiset alkavat olla jo maallisen arvioinnin ulottumattomissa. Dachaun keskitysleirin näkemisen shokeeraamat amerikkalaiset ampumassa saksalaisia konekiväärillä riviin seinää vasten ja joukon johtajan roolin arviointi.
Muuallakin törmännyt entistä enemmän kertomuksiin siitä, kuinka tilanteen ollessa päällä etenkin saksalaisia tarkka-ampujia, laskuvarjojääkäreitä ja SS-miehiä vangiksi saataessa teloitettiin saman tien miettimättä pykäliä sotavankien asemasta sen enempää.
Ja näiden mainintojen suhteuttaminen kokonaisiin harkittuihin kansanmurhiin sitten erikseen.
Joulutarina
Vaikka joulusta on jo välipäiviin ehdittykin, linkkaan vielä vuoden 2014 kauneimman joulutarinan.
sunnuntai 28. joulukuuta 2014
Risainen elämä
Joulun 2014 mielenkiintoisimman kirjan lähetti Juankosken pukki, ja näköjään vielä kirjailijan omistuksin.
Levyntekojutut etenkin Tauko-trilogian vaiheilta tempaisivat tiukimmin mukaansa, ja katseen hetkeksi kirjasta nostaen hahmottuikin helposti, miksi. Niihin aikoihin Juicen biisit soivat joka päivä oman elämäni ääniraitana.
Lukematon määrä biisejä Juicen uran alkupuolelta liittyy joihinkin omiin muistoihin ja palauttaa niitä kaleidoskooppina mieleen. Ja Juankoskeenkin liittyvät jutut, vaikka yhteinen aikamme Ruukilla vähäinen onkin ollut.
Diskografiasta huomaan rajan menevän 80-luvun puolivälissä. Kuopio-Iisalmi-Nivalan vielä hankin, mutta sitä myöhemmät levyt ovat jääneet muiden jutuiksi satunnaisia radiosta korviin tarttuneita hittejä lukuun ottamatta.
Oikeastaan kirjan viimeiset 20 vuotta ovatkin sitten alamäkeä. Ihmissuhdesolmut ja taas yksi surullinen alkoholistikohtalo.
En oikein osaa päättää, miten nerokkaina Juicen tekstejä pitäisin. Monet kyllä kolisivat aikanaan, Per Versin matka Juho Juntusen piirtämine sarjakuvineen etenkin, mutta nyt vanhempana moni tuntuu puoliväkinäiseltä näsistelyltä.
Tärkeimmät Juice-albumini, luulisin tänään:
Juice Leskinen & Coitus Int: Per Vers, runoilija (1974)
Juice Leskinen Slam: XV yö (Tauko III) (1980)
Juice Leskinen Slam: Tauko I (1978)
Juice Leskinen Slam: Tauko II (1979)
Juice Leskinen & Coitus Int (1973)
Entä biiseistä? Hän hymyilee kuin lapsi, Per Vers, runoilija, nelikko Valtatie 9, Leidi leidi, Nuku ja Afroditen poika, Tauko, Minea, Kalevi ja Reiska, Orimattila, Hittejä ja idoleita, Rock loppuu kuin seinään, Pieni kalmistosarja, Myrkytyksen oireet, Syvänmerensukeltaja…
Syksyn sävel, XV yö ja muut ihan suosituimmat ovat jotenkin soineet itsensä puhki ja listan sivuun.
Levyntekojutut etenkin Tauko-trilogian vaiheilta tempaisivat tiukimmin mukaansa, ja katseen hetkeksi kirjasta nostaen hahmottuikin helposti, miksi. Niihin aikoihin Juicen biisit soivat joka päivä oman elämäni ääniraitana.
Lukematon määrä biisejä Juicen uran alkupuolelta liittyy joihinkin omiin muistoihin ja palauttaa niitä kaleidoskooppina mieleen. Ja Juankoskeenkin liittyvät jutut, vaikka yhteinen aikamme Ruukilla vähäinen onkin ollut.
Diskografiasta huomaan rajan menevän 80-luvun puolivälissä. Kuopio-Iisalmi-Nivalan vielä hankin, mutta sitä myöhemmät levyt ovat jääneet muiden jutuiksi satunnaisia radiosta korviin tarttuneita hittejä lukuun ottamatta.
Oikeastaan kirjan viimeiset 20 vuotta ovatkin sitten alamäkeä. Ihmissuhdesolmut ja taas yksi surullinen alkoholistikohtalo.
En oikein osaa päättää, miten nerokkaina Juicen tekstejä pitäisin. Monet kyllä kolisivat aikanaan, Per Versin matka Juho Juntusen piirtämine sarjakuvineen etenkin, mutta nyt vanhempana moni tuntuu puoliväkinäiseltä näsistelyltä.
Tärkeimmät Juice-albumini, luulisin tänään:
Juice Leskinen & Coitus Int: Per Vers, runoilija (1974)
Juice Leskinen Slam: XV yö (Tauko III) (1980)
Juice Leskinen Slam: Tauko I (1978)
Juice Leskinen Slam: Tauko II (1979)
Juice Leskinen & Coitus Int (1973)
Entä biiseistä? Hän hymyilee kuin lapsi, Per Vers, runoilija, nelikko Valtatie 9, Leidi leidi, Nuku ja Afroditen poika, Tauko, Minea, Kalevi ja Reiska, Orimattila, Hittejä ja idoleita, Rock loppuu kuin seinään, Pieni kalmistosarja, Myrkytyksen oireet, Syvänmerensukeltaja…
Syksyn sävel, XV yö ja muut ihan suosituimmat ovat jotenkin soineet itsensä puhki ja listan sivuun.
perjantai 26. joulukuuta 2014
Ensimmäinen kattaus
Riisipuuron jälkeen lumisateessa Temppeliaukion kirkkoon. Aaton neljästä hartaudesta ensimmäinen on se perheiden. Tervetullut vaihtoehto: tasainen kiljahtelu, ränätys ja ympäriinsä vauhdilla teputtavien pienten jalkojen äänet kuuluvat asiaan.
Silti tällä kertaa tunne, että omat perilliset, sikäli kun jatkossa mukaan haluavat, alkavat olla jo valmiita aikuisten versioon. Itsekin voisin kaivata lastenkuvaelmien, eteen pianon säestyksellä laulamaan kirmaavien tenavien ja heitä rivissä ylpeinä kuvaavien vanhempien ja isovanhempien sijaan perinteisempää kattausta.
Kuten urkujen pauhua, hiljentymistä ja evankeliumin kuuntelemista. Ankara vanha rovasti ja unilukkari kuuluisivat myös perinnepakettiin mutta saattaisivat olla jo liioittelua.
Jospa ensi vuonna.
- - -
Kirjoittaja ei kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön mutta viihtyy kirkoissa ja pitää kirkonmenoja tutun ja turvallisen tuntuisina mielenkiintoisina elämyksinä.
Silti tällä kertaa tunne, että omat perilliset, sikäli kun jatkossa mukaan haluavat, alkavat olla jo valmiita aikuisten versioon. Itsekin voisin kaivata lastenkuvaelmien, eteen pianon säestyksellä laulamaan kirmaavien tenavien ja heitä rivissä ylpeinä kuvaavien vanhempien ja isovanhempien sijaan perinteisempää kattausta.
Kuten urkujen pauhua, hiljentymistä ja evankeliumin kuuntelemista. Ankara vanha rovasti ja unilukkari kuuluisivat myös perinnepakettiin mutta saattaisivat olla jo liioittelua.
Jospa ensi vuonna.
- - -
Kirjoittaja ei kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön mutta viihtyy kirkoissa ja pitää kirkonmenoja tutun ja turvallisen tuntuisina mielenkiintoisina elämyksinä.
keskiviikko 24. joulukuuta 2014
maanantai 22. joulukuuta 2014
Jouluksi kääntyy
Koulun joulujuhlassa ne samat, joista ole ennenkin. Pieninten esiintyjien cuteness factor, sitten tarpeeksi isoilla suomalainen vaivautuneisuus. Moni esitys menisi paremmin, jos uskaltaisivat heittäytyä. Helppo sanoa takarivin hämärästä.
Ulkona se lapsuudesta tuttu vähitellen vaaleneva joulukuun aamupimeys.
Kaikki mihinkään uskontoon viittaava oli ohjelmistosta siivottu huolella. Yksien somisteiden valkoisia siipiä piti oikein katsoa tarkkaan, mutta kyyhkysiä nekin olivat eivätkä mitään enkeleitä.
Sunnuntaina peitti kadut hento valkoinen pitsi, maanantaina muuttui raesade jopa jonkinlaiseksi lumeksi.
Ahkeroin aamupäivän kiireellä jotain, joka piti saada eteenpäin, mutta ei sillä sitten niin kiire olisi ollutkaan. Olen tavoitettavissa taas 7. tammikuuta, sain materiaalit toimitettuani automaattivastauksen.
Iltapäivällä tuoksui Vuosaaren metroasemalla kahvipaahtimo.
Ulkona se lapsuudesta tuttu vähitellen vaaleneva joulukuun aamupimeys.
Kaikki mihinkään uskontoon viittaava oli ohjelmistosta siivottu huolella. Yksien somisteiden valkoisia siipiä piti oikein katsoa tarkkaan, mutta kyyhkysiä nekin olivat eivätkä mitään enkeleitä.
Sunnuntaina peitti kadut hento valkoinen pitsi, maanantaina muuttui raesade jopa jonkinlaiseksi lumeksi.
Ahkeroin aamupäivän kiireellä jotain, joka piti saada eteenpäin, mutta ei sillä sitten niin kiire olisi ollutkaan. Olen tavoitettavissa taas 7. tammikuuta, sain materiaalit toimitettuani automaattivastauksen.
Iltapäivällä tuoksui Vuosaaren metroasemalla kahvipaahtimo.
Sitä saa mitä tilaa
Musiikkituottajat jotakinin mielestä Suomi on musiikin mobiilikuuntelun kehitysmaa.
Suoratoistopalveluiden käyttöä älypuhelimissa yritetään kasvattaa Musiikkituottajien kampanjalla. Siihen kuuluu muun muassa käyttöön opastava video, verkkosivusto sekä huippuartistien Spotify- ja Deezer-soittolostoja.
Niin, vastahan kaikenlaiset musiikkituottajat opettivat, että musiikkia voi kuunnella ainoastaan kaupasta kovaan hintaan ostetulta kopiosuojatulta CD-levyltä, jota ei saa lainata kaverille.
Moisista vertaisverkkosuhmuroinneista koituu kuritushuonetta ja miljoonakorvaukset.
- - -
Mieleen tulee väistämättä myös sketsiklassikko
Suoratoistopalveluiden käyttöä älypuhelimissa yritetään kasvattaa Musiikkituottajien kampanjalla. Siihen kuuluu muun muassa käyttöön opastava video, verkkosivusto sekä huippuartistien Spotify- ja Deezer-soittolostoja.
Niin, vastahan kaikenlaiset musiikkituottajat opettivat, että musiikkia voi kuunnella ainoastaan kaupasta kovaan hintaan ostetulta kopiosuojatulta CD-levyltä, jota ei saa lainata kaverille.
Moisista vertaisverkkosuhmuroinneista koituu kuritushuonetta ja miljoonakorvaukset.
- - -
Mieleen tulee väistämättä myös sketsiklassikko
sunnuntai 21. joulukuuta 2014
Yliannos kammottavuutta
Matkakirjana Alexandra Richien Warsaw 1944.
Toki olin lukenut lyhennelmänä Bor-Komorowskin kuvauksen kansannoususta mutten mitään näin perusteellista.
Ja toki olen lukenut paljonkin kyseisen sodan julmuuksista, silti tämä oli vatsaavääntävää materiaalia. Ja perustelee sen sävyn, jolla olen kuullut Dirlewangerin ja Kaminskin kaltaiset nimet mainittavan. Jossain kohdin julmuuden määrä sumentuu käsittämättömyyttään.
Varsinaista sotilaallista näkökulmaa kaupunkitaisteluun olisin ottanut enemmänkin, ja jotkut yksityiskohdat jättivät miettimään. Kuten mainitut lukuisat kapinallisten radioasemat. Sellainen vaatiin käsittääkseni paitsi laitteistoa myös sähköä ja maanpäällisiä lähetinantenneja. Eikä polttopullojen valmistusta ilmeisesti rajoittanut ainakaan bensiinipula.
Toki olin lukenut lyhennelmänä Bor-Komorowskin kuvauksen kansannoususta mutten mitään näin perusteellista.
Ja toki olen lukenut paljonkin kyseisen sodan julmuuksista, silti tämä oli vatsaavääntävää materiaalia. Ja perustelee sen sävyn, jolla olen kuullut Dirlewangerin ja Kaminskin kaltaiset nimet mainittavan. Jossain kohdin julmuuden määrä sumentuu käsittämättömyyttään.
Varsinaista sotilaallista näkökulmaa kaupunkitaisteluun olisin ottanut enemmänkin, ja jotkut yksityiskohdat jättivät miettimään. Kuten mainitut lukuisat kapinallisten radioasemat. Sellainen vaatiin käsittääkseni paitsi laitteistoa myös sähköä ja maanpäällisiä lähetinantenneja. Eikä polttopullojen valmistusta ilmeisesti rajoittanut ainakaan bensiinipula.
perjantai 19. joulukuuta 2014
Oman hännän nostaminen on nykyään pakollista
MTV3:lla sinällään ihan monipuolinen dokumentti kymmenen (!) vuoden takaisesta tsunamista seurauksineen.
Mutta että piti retostaa MTV3:n uutistoimituksen olleen ainoana siellä ja siellä paikan päällä.
Kauneusvirhe, nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus.
- - -
Tämä blogi oli ainoana mediana paikalla kun kävin aamulla vessassa.
Mutta että piti retostaa MTV3:n uutistoimituksen olleen ainoana siellä ja siellä paikan päällä.
Kauneusvirhe, nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus.
- - -
Tämä blogi oli ainoana mediana paikalla kun kävin aamulla vessassa.
maanantai 15. joulukuuta 2014
lauantai 13. joulukuuta 2014
Göteborg, Ruotsi, kahdestoista joulukuuta
Semmoinen, että aamiaisesta olisi 13 tuntia ja olisi päivän mittaan juonut kupin kahvia ja pari keksiä kasatakseen kaiken nälän iltaan.
Ja sitten viimeisenkin pelin päätyttyä menisi kulman McDonald'siin laskien sveitsiläisturistienkin jo syöneen ja lähteneen. Mutta paikka olisikin aivan täyteen ammuttu Totoro-pukuisia, kissankorvaisia, hassuhattuisia, kummakaapuisia ja muita jonkinlaisen japanilaisen nuorisokulttuurin harrastajia.
Ja luottaen jonojen etenevän sellaista vauhtia kuin Mäkkärissä kävisi kuitenkin jatkoksi, mutta homma ei todellakaan etenisi kuin Strömsössä. Mutta tyyppejä salavihkaa ihmetellessä aika kumminkin kuluisi.
Ja lopulta eineensä tarjottimelle saatuaan ja paikan löydettyään istuisi viereisessä pöydässä kaksi sinänsä ihan herttaisen oloista neitosta. Joista toinen kuitenkin taukoamatta kikattaisi äänellä, jonka taajuus jotenkin olisi kuin pumpulipuikko, jota joku koko ajan tökkii korvaan tuskallisen syvälle.
Ja sitten vasta ulkona kadulla ruoan jo hiukan jämähdettyä vatsaan alkaisi naurattaa melkein hysteerisesti mutta hiljaa. Ja hahmottaisi, että koko kohtaus oli kuin huonosta elokuvapainajaisesta.
Tyyppien larppaukseen liittyi jotenkin sana touhou.
Ja sitten viimeisenkin pelin päätyttyä menisi kulman McDonald'siin laskien sveitsiläisturistienkin jo syöneen ja lähteneen. Mutta paikka olisikin aivan täyteen ammuttu Totoro-pukuisia, kissankorvaisia, hassuhattuisia, kummakaapuisia ja muita jonkinlaisen japanilaisen nuorisokulttuurin harrastajia.
Ja luottaen jonojen etenevän sellaista vauhtia kuin Mäkkärissä kävisi kuitenkin jatkoksi, mutta homma ei todellakaan etenisi kuin Strömsössä. Mutta tyyppejä salavihkaa ihmetellessä aika kumminkin kuluisi.
Ja lopulta eineensä tarjottimelle saatuaan ja paikan löydettyään istuisi viereisessä pöydässä kaksi sinänsä ihan herttaisen oloista neitosta. Joista toinen kuitenkin taukoamatta kikattaisi äänellä, jonka taajuus jotenkin olisi kuin pumpulipuikko, jota joku koko ajan tökkii korvaan tuskallisen syvälle.
Ja sitten vasta ulkona kadulla ruoan jo hiukan jämähdettyä vatsaan alkaisi naurattaa melkein hysteerisesti mutta hiljaa. Ja hahmottaisi, että koko kohtaus oli kuin huonosta elokuvapainajaisesta.
Tyyppien larppaukseen liittyi jotenkin sana touhou.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
