Göteborg, Ruotsi, kahdestoista joulukuuta

Semmoinen, että aamiaisesta olisi 13 tuntia ja olisi päivän mittaan juonut kupin kahvia ja pari keksiä kasatakseen kaiken nälän iltaan.

Ja sitten viimeisenkin pelin päätyttyä menisi kulman McDonald'siin laskien sveitsiläisturistienkin jo syöneen ja lähteneen. Mutta paikka olisikin aivan täyteen ammuttu Totoro-pukuisia, kissankorvaisia, hassuhattuisia, kummakaapuisia ja muita jonkinlaisen japanilaisen nuorisokulttuurin harrastajia.

Ja luottaen jonojen etenevän sellaista vauhtia kuin Mäkkärissä kävisi kuitenkin jatkoksi, mutta homma ei todellakaan etenisi kuin Strömsössä. Mutta tyyppejä salavihkaa ihmetellessä aika kumminkin kuluisi.

Ja lopulta eineensä tarjottimelle saatuaan ja paikan löydettyään istuisi viereisessä pöydässä kaksi sinänsä ihan herttaisen oloista neitosta. Joista toinen kuitenkin taukoamatta kikattaisi äänellä,  jonka taajuus jotenkin olisi kuin pumpulipuikko, jota joku koko ajan tökkii korvaan tuskallisen syvälle.

Ja sitten vasta ulkona kadulla ruoan jo hiukan jämähdettyä vatsaan alkaisi naurattaa melkein hysteerisesti mutta hiljaa. Ja hahmottaisi, että koko kohtaus oli kuin huonosta elokuvapainajaisesta.

Tyyppien larppaukseen liittyi jotenkin sana touhou.