maanantai 13. helmikuuta 2017

Ikään kuin pelireissulla

Ihan sama stiplu kuin viimeksi. Pitää kääntyä oikealle heti junaradan, ei motarin liittymien jälkeen. Mutta pääsi Metsolan pohjoispuolelta kiertäenkin.

Areenan puolella sen verran viileää kumminkin, että jospa ensin kahvit. Kupponen molemmille, Omar-munkki yhdelle ja berliiniläinen toiselle. Tuore, mehevä, runsaalla hillolla.

Pöytiin sytytettyjen tuikkujen mielekkyyttä ehdittiin epäillä ääneen eikä syyttä, sillä yhtäkkiä Ilta-Sanomat nurkkapöydän herrasmiehen käsissä leimahti pään kokoiseksi tulipalloksi.

Henkilökunta nappasi palokuorman, taitteli sen sammuksiin ja rauhoitteli hämmentyneen asiakkaan. Oven aukaiseminen hoiti tuuletuksen, ja seinän nokijäljet katosivat märkään rättiin. Herrasmies kävelysauvoineen poistui nolon oloisena, mutta mitäpä suotta. Olen ollut onnistua ihan samassa pelireissulla hotellissa.

Itse ottelussa pojat tuntuivat viihtyvän, vanhemmat käyttäytyivät korrektisti ja nuori erotuomari vihelsi erinomaisesti. Kato iskä, Suomen paras joukkue, innostui takanani hyvin nuori ääni sinivalkoraitojen erottuessa peliliivien alta. Brändin voima.

Motarin kainalosta bongatussa Lidlissä oli tilavampaa kuin keskustan.

Ei kommentteja: