tiistai 7. helmikuuta 2017

Mies kylmästä

Aina ihmetyttää, miten pakkanen aluksi kirpaisee. Maaliskuussa samat lukemat tuntuvat leudoilta. Paitsi tämä helsinkiläinen jäätuuli tietysti.

Jäävahtivuoron aluksi hallin takaa lunta kotoa tuotuihin muovipusseihin. Sen verran moni oli taas katollaan, että kylmät riittivät vain juuri ja juuri.

Kaksi tuntia kaukalon laidalla imeytti kylmän niin ytimiin, että kävely Aimo Mäkinen Areenalta Vuosaaren metroasemalle meni samoilla hytinöillä.

Penkkien oranssi värikin tuntui lämmittävän.

Sitkeä miekkonen kiersi vaunussa istuen vuoroon jokaisen viereen kauppaamaan murtavalla suomella rannekelloa. Kerroin olevani rahaton, mikä pitikin paikkansa. Hinta oli kahden penkkirivin matkalla noussut kahdestakymmenestäviidestä kuuteenkymmeneen euroon.

Lidlistä valkosipulilla ja yrteillä terästettyjä broilerikimpaleita, maitoa ja leipää. Mitäpä kilometrin mittaisesta jonosta, kun oli lämmintä, kuivaa ja valoisaa.

Ei kommentteja: