Muutama koeruutu päädystä jään tasosta, sitten tuttuun sektoriin, joka kuitenkin tällä kertaa osoittautui vääräksi valinnaksi. Oppia ikä kaikki.
Heti kuuluttajan kertoessa pisteet paljasti päävalmentajan ilme, ettei suoritus ollut ihan se haettu. Päivän mittaan löytyi etevämpi joukkue ja vielä toinenkin, ja hienoista karvautta hiipi kieltämättä jostain meidän kannattajienkin makuhermoihin. Luistelijatarten itsensä keskenään järkeilemä arvio, ettei hullummin tämäkään, asetti kuitenkin asiat suhteisiinsa. Heidän päivänsä, ei kenenkään muun.
Vielä viitisen tuntia toinen toistaan näyttävämpiä ohjelmia, välissä jäädytyksiä, pahvikahvit ja kännykän latailua kahvila-aulan pistorasiasta.
Juniorisarjoista saattaa maallikonkin silmä erottaa vaativampia ja simppelimpiä ohjelmia, mutta kun maan parhaat seniorit astuvat vuoroon, näyttää kaikki vain loisteliaalta. Sitä eron löytämistä varten kai ne kaikki tuomarit, aputuomarit,tekniset arvioijat, video-operaattorit ja ylituomari ovat.
Kello kävi puolta kahdeksaa, kun jää alkoi palkintojenjaon jäljiltä tyhjentyä.
Auto oli jo ehtinyt lämmetä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti