Alkupään sivut elämästä stipendiaattina belgialaisella maaseudulla lähtivät hiukan hitaasti, mutta miellyin koko ajan enemmän. Raittilahan kirjoittaa Asioista ja niiden suhteista. Valumavesien reitit Belgiassa, bunkkerien rakenne, koko ja kykenemättömyys tukea toisiaan tulella Albanian rannikolla. Vedenkorkeuden säännöstely ja sen vaikutus rannoilla. Havainnot tuontiautojen, aggregaattien ja polttoaineen määristä Albaniassa ja maan kauppatasetta koskevat johtopäätökset. New Yorkissa laivat, lentokoneet, autot, vesisäiliöt, kaduista tulviva höyry. Mitä, miten, miksi. Kaupungin jätehuolto, vesihuolto, sähkönsaanti.En erota toisistaan raittiloita, mäkelöitä ja jalosia, Matti Mäkelän kyllä. Hänet tämä teksti toi mieleen.
Henkilökohtaisen liitynnän toivat rivit, että Raittila olisi työskennellyt jätevesipumppaamolla (kuten Pamisoksen purkauksen insinööri). Myös Rajasaaressa, jonka haisevista altaista J:n kanssa tongimme pikkupoikina vanhoja kolikoita.Ei mitään iänikuisia tunteita ja ihmissuhteita, vaikka sellaisiinkin viitattiin.
En oikeasti tiedä, onko Suomessa miesten kirjallisuutta ja naisten kirjallisuutta. Ensimmäiset googlaamalla silmiin osuneet arviot Raittilan kirjasta olivat kuitenkin kaikki jotenkin tyytymättömiä ja kaikki naisten laatimia.
Joudun palaamaan tunteeseen ja toteamaan: tykkäsin.
Sitten takaisin saman kirjailijan tuotantoon: Liikkumaton liikuttaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti