Kansilla kuuli sekaisin suomea ja venäjää, ruotsia vain harvakseen. Tenavilla riitti ihmeteltävää yhdeksi illaksi vaikka osa pleikkareista vailla virtaa viruikin.
Laivan buffa on auttamattoman turistia, mutta metaironian hahmottaenkin sen voi sallia itselleen vuotuisella reissulla. Itsensä Sandelsin hengessä perunaa, kylmiä kaloja ja siemaisu olutta. Sitten sama uudelleen ja uudelleen. Caesarsalaattia, juustot. Lopuksi vielä kuppi kahvia ja hiukan jäätelöä. Nainen kurotteli itselleen lasia ylettämättä, joten ojensin ensimmäisen siihen suuntaan. Spasiba, kuului ujo vastaus. Vaan otinten käyttö tarjoiluastialla oli joillain suuren naapurimme tyttärillä vielä oppimatta. Sellaisen huomaaminen on epäilemättä vanhuuden ja kärttyisyyden ensi merkkejä.
Aamulla tarjoaa muumiaamiainen kaikkea mitä tavallinenkin mutta vähemmällä tungoksella ja ilman vanhan viinan hajua. Vaikka Pikku Myy tuijottaakin. Kaurapuuroa ja karjalanpiirakoita minulle.
Värtanilta on sopiva kävelymatka Gärdetin halki museopuistoon, matkalla voi kadehtia maauimalaa ja ruohokenttiä (kuvassa) ja niittyjä ja bongata lipusta maamme lähetystön. Avaruusnäyttely lievä pettymys, mutta kaipa Tekniska Museet kerran pitää nähdä. Bonuksena maksuttoman sisäänpääsyn tarjoava Riksidrottsmuseet, jossa lapsille kiitettävästi itse kokeiltavaa. Polismuseetiin ei energiaa enää riittänyt. Siellä on kumminkin vain autoja ja pamppuja, kuului arvio. Paluumatkalla halki niittyjen olivat matalalla suhahtelevat pääskyset liian nopeita kameralle, mutta ICA Gärdetistä sentään jäätelöt.Laivalla jalat ylös.
Alus alkoi täristä, lokit parveilla ja astiat kilistä aikataulun mukaisesti. Muutenkin voisi laivan äänistä tehdä oman audiokoosteensa ja kaipa joku on tehnytkin. Avainkortin naksahdus, hytin oven loksahdus, alipainevessan kohahdus, käytävien känninen älämölö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti