Asukkaille kaikki on tuttua arkea, harvakseltaan käyvä vieras koluaa kulmia katse poissaolevana luodaten samalla muistojaan samoista paikoista. Auringon lämmittämien aitanvinnin rappusten tuoksu, yläkerran portaiden narahdus, eteisen välioven kolahdus, sadepisaroiden plumpsahtelu kulman korvoon, auton surina tieltä järven toiselta puolen, kaikki ovat tiukasti tallella aivosoluissa jossain. Leivinuuni vain on 40 vuodessa kutistunut pieneksi.
Mustaherukkapensas ja nokkoset ovat kasvaneet navetan päädyn huussin oven pysyvästi kiinni, lohjenneen seinän aukosta voi silti ujuttaa kamerakäden sisään. Tina Louisen hymy oli tallella seinällä, mutta monet Yhteishyvästä, Pellervosta ja Katsosta leikatut kuvat ja kannet pudonneet.Sisällä oli käytävä pitkäkseen tuvan tutulle pirttipenkille, koska se oli siinä.
Kahdessa vuorokaudessakin ehtii paljon, kiitos huomaavaisen isännän.
Maailman parhaan saunan hitaat pehmeät löylyt, uinti samassa rannassa, jossa taidon pienenä opettelin. Järviveden tuntu ja tuoksu. Pesu muuripadan kuumasta ja korvon kylmästä vatiin sekoitetulla vedellä.
Nyt isona jo kylmä olut kuistilla järvelle katsellen, tenavina juostiin ylös tupaan, jossa kahvipöytä ja herukkamehu odottivat.Saunarannan savustimessa muhineet lohifileet omasta maasta juuri nostettujen perunoiden, porkkanoiden ja salaatin kera.
Kesäsade huuhteli ampumarataa, mutta katoksen alla ja näyttösuojassa oli kuivaa. Ase tuntui kourissa yhä tutulta, vasen käsi löysi paikkansa lippaan tyvestä. Ääni on kovempi kuin kamerassa, idea silti sama tukipisteineen, hengityksineen ja puristavine liipaisuineen. Kaikki 7,62-milliset reiät löytyivät taulun mustasta keskiosasta, mutta napakympin läpäisi tällä kertaa vain perillinen. Ruuti tuoksuu hyvältä.
Mustaherukkapensaat notkuivat marjojaan maahan asti, kypsimmät halkeilivat jo. Osa eksyi riipiessä suoraan suuhun, sateen tauotessa sankokin täyttyi vähitellen.Omaa nuorimmaista 80 vuotta vanhempi isoäiti pirteänä palvelutalolla, 70 paria villasukkia neulottuna. Jäätelöiden jälkeen otettiin jaloista tuoreet mitat.
Tervalta tuoksuva savolaisvene, airojen kärjistä putoavan veden liplatus iltaöisen järven pintaan. Kalat tyytyivät sukelluttamaan kohoa, mutta se harmitti vain pientä onkimiestä. Aikuisille riittivät tuulen hiljainen suhina rannan haavikossa ja punainen auringonlasku Pisavuoren suunnassa.
Myöhään meni, aamulla pakatessa väsytti. Ajoissa lähtemällä ehti vielä katsella maisemia. Juicen torilla satoi. Rissalassa hiljaista, vain lennoston hopeanharmaa Hornet päivystyspaikallaan platalla. Kallansilloilla iso remontti.
Rautatieaseman hallissa soi elävä musiikki, lipunmyynti oli nopea ja hinta odotettua halvempi. Kahvilan seinällä KalPan joukkuekuva. Kaakelikäytävä tuoksui samalle kuin 1969.IC 68 odotteli jo valmiina laiturissa. Nokalla novotsherkasskilainen, ei enää suosikkini Dr 13. Silloin olivat Lentävä kalakukko ja Erikoispikajuna 84 Savonia.
5 kommenttia:
tästä tuli hyvä olo.
ihmisluonne näyttää muodostuvan siitä mitä muistamme ja emme muista. aukot ovat siinä kudoksessa yhtä tärkeitä kuin säikeet ja kuviotkin. muisti on ihmisyyden perustaa ja sen suuria salaisuuksia. muistin merkillisyyksiä on, että perspektiivi on siinä tavallaan käänteinen.
mennyt on suurpiirteisempää kuin häilyvä nykyhetki ihmisineen. kaukaisen menneisyyden ihmiset näyttävät isommilta ja pysyvämmiltä kuin omat aikalaiset. optinen perspektiivi korvautuu arvoperspektiivillä.
se voi houkutella muistelijan kuvaamaan menneisyyden selkeämpänä kuin se todellisuudessa olikaan ja unohtamaan yksityiskohtia ja ristiriitoja. yksi muistaminen johtaa toiseen, yksi asia tuo mieleen toisen, jo unohdetuksi luullun.
kiitos tästä kauniista kuvauksesta, se kosketti syvimpiä tuntoja ja vei aikaan ja asioihin joita ei enää ole kuin rakkaissa muistoissamme
Muistot täsmentyvät joskus yllättävän tarkoiksi kun oikein keskittyy.
Kuten se, jossa R2D2:n näköinen Nilfisk surisee sisällä ja pitkät räsymatot on levitetty tamppauksen jälkeen pihanurmikolle tuulettumaan. Matolla selällään maatessaan tuntee nenässään vielä häivähdyksen mäntysuopaa. Järven puolen haavat ovat vielä pystyssä, ja tuuli suhisee niissä. Apilassa pörrää kimalainen, pilvet ajelehtivat taivaalla.
Tosin joskus elävän muiston sekoittaa vanha valokuva tai joku paremmin muistava osoittamalla, ettei se ihan niin ollutkaan.
Olen katsellut auringonlaskua Pisavuorelta. Se ei ole yhtään hullumpi yppylä. Täyssinän rauhan 400-vuotisjuhlien kunniaksi sinne pystytettiin uusi korotettu näköalatasanne.
Lähetä kommentti