Loppukesästä televisio on jäänyt sopivasti auki Frasierin jälkeen ja Nelosen tosi-TV-poliisit tulleet tutuiksi. Tampereen silti toki ammattitaitoiset kummelipoliisit, Turun vähäeleisen viehkeä naiskonstaapeli, Lappeenrannan karjalankielinen partio.
Terve järki ja nopea harkinta näyttävät olevan arvossaan humalaisten tragikoomisia tekemisiä suomalaisessa kesäyössä setvittäessä, pykäliä silti unohtamatta. Öiset autoilijat aika tarkassa syynissä. Erityisesti lämmittävät siivoatte jälkenne- ja viette sen takaisin sinne mistä otitte -tyyliset ratkaisut silloin kun moinen on mahdollista.
Suomalainen into tulla maistipäissään jututtamaan virkavaltaa. Mielenterveystapaukset.
Jos viinaa ei olisi, Turussa riittäisi viikonloppuna yksi partio poimimaan katsastamattomat autot, tiivisti turkulainen virkamies.
Koska nyt on 2011, jaksot löytyvät toki myös verkosta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
ohjelmaa katsellessaan sitä vasta huomaa, että elämän säätelijöitä ovat poliisi, pappi ja avohoitaja. poliisin työ on inhimillisesti koskettavaa ja henkisesti rassaavaa. kovettavaakin. me emme näe poliisia ihmisenä, vaan sinitakkisena kirjoittamassa ylinopeussakkoja tai puhaltamassa liikenteessä pilliin. me emme näe häntä arvostettavaa työtä tekevänä, vaan pikemminkin sylkykuppina. me emme näe häntä silloin, kun hän kerää junan alle juosseen kappaleet tai lopettaa liikenteessä loukkaantuneen hirven.
Poliisi-ihmisen näkökulma on tullut tutuksi lähinnä Matti Yrjänä Joensuun kirjoista.
Itsellä on tähän ikään poliisista vain myönteisiä kokemuksia. Jatkukoon niin.
Lähetä kommentti