Edestakaisin

Yksi pääsiäinen, kuusi paikkakuntaa. Onneksi on Twitter muistiinpanoapuna.

Aseman uudessa pokkarikaupassa ei mikään jotenkin osunut. Tai se tarkka-ampuja Tshetsheniassa, muttei sentään 19 euron edestä. Kioskista ostettu Suomen Kuvalehti oli luettu jo ennen Riihimäkeä.

Tuonnempana istuneella brunetilla oli filmitähtisuu, älykkölasit ja itsevarma katse.

Teinit puhuivat ruotsiksi musiikista, sormet sommittelivat käsinojaan rumpusooloa. Lonkero tuoksui, volyymi kohosi kulausten myötä muttei paljon. Teet jumalauta sinne jotain oikeeta ruokaa, toinen ärähti puhelimeensa suomeksi toisen käydessä vessassa. Toivottavasti kämppikselle eikä esimerkiksi äidilleen.

Hotellin hiljaisessa respassa osattiin odottaa. Beautybox vain huoneeseen, ja matka jatkui Lakeuden Ristin ohi kohti areenaa. Pari tuntia myöhemmin toiseen suuntaan. Sanojen valuttua verkkoon alkoi jo vuorokauden viimeinen tunti, joten Isiemme lippujen ja Generation Killin katselu lomittain riitti. En silti nähnyt sotaunia.

Aamiaisella kahden pöydän päässä nuorukainen, joka nauratti jutuillaan kolmea missin oloista neitosta. Novellin alun ainekset. Gasellin askeleet olivat toki saaneet huomaamaan osan seurueesta jo matkalla aamiaissaliin. Ilkassa oli edellisillan pelistä koko sivu kainaloineen, kuvineen ja kommenttiosioineen. Hesarissa pieni TV-haastattelusta otetuin kommentein, Höblässä vieläkin vähemmän. Ruispuuro oli hyvää, raskaan kierroksen olisi voinut jälkikäteen ajatellen jättää pois.

Asemalle käveli viidessä minuutissa. Määränpään lähestyessä Foursquare tarjosi Pispalan Pulteria ja Vaakon Nakkia, mutta minä pujottelin katuvilinässä Hämeenkadun Coffee Houseen tappamaan aikaa jäälatten äärellä. Kantapöytä, MacBook Pro ja kirjasuunnitelma puuttuivat. Trendikkäitä nuoria aikuisia riitti. Naiset suosivat tyköistuvia housuja ja saapastyylin jalkineita. Kontrastiksi kantoi hitaasti köpöttelevä vanha mies nurkkapöytään Karhun kolmosen ja siemaisi suoraan pullosta. Ehkä hän oli paikan aidoin asiakas. Määräajan lähestyessä Facebook puhelimessa paljasti isännän istuvan jo kahden korttelin päässä Villisiassa.

Kermainen kantarellikeitto oli niin hyvää, että jokaista lusikallista piti viivyttää viimeisenkin molekyylin maistamiseksi. Muusi ja muikut menettelivät, Amurin pannukakut myös. Yksi iso olut. Kahvit sitten pahvimukista hallilla leppoisan naljailun kera tarjoiltuina.

Alkumatkasta kotiin paistoi aurinko läppärin pölyiselle ruudulle, ja myöhemmin Pendolino paineli heiluen niin lujaa, että kirjoittaminen kävi vaikeaksi koneen liukuessa liukkaalla pöydällä.

Hyvinkään asemalta Marttiin kävelin tällä kertaa radan toista puolta. Hangen keskellä lirisi keväinen puro. Helluntaitempelin kohdalla toi tuuli toisesta suunnasta ihan kuin ruudin tuoksua. Alkuillasta Vantaalla olivat parkkipaikat vähissä.

Mäntsäläläiset ajelevat pääsiäisenä Mersuilla ja mopoautoilla, jotka pullistelevat stereoiden jytkeestä. Kävelylle lähtiessä paistoi aurinko kuumasti, mutta kirkon kohdalla oli taivas jo teräksenharmaa, ja kohta alkoi sataa lumirakeita, jotka pomppivat asvaltilla. Nukahtaessani myöhemmin takkahuoneen karvalankamatolle paistoi aurinko jälleen.