Ilkka Kanervan ja liikekumppanien KO:ssa saamat tuomiot näyttävät nostattaneen mukavasti keskustelua aiheesta rikos ja rangaistus. Asteikkojen suhdetta talous- ja väkivaltarikosten välillä kelpaakin ruotia.
Silti pisti silmään pari kommenttia, joissa ihmeteltiin, miksi rahan huijaamisesta saa enemmän kakkua kuin pahoinpitelystä. Ainakin kannattaa huomata, että kyseessä eivät ole mitkään kahden kaupantekijän väliset hevosen hinnan vedätykset. Vaan rikokset varsin keskeisiä päätöksenteon systeemejä, oikeudenmukaisuutta ja jopa demokratiaa vastaan.
Itse uutisten kohteina olleisiin tekoihin ja niiden arviointiin en ole perehtynyt.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Vähän myöhässä kommentoin. Mutta kun edelleen käydään tätä tuomiokeskustelua, niin haluan muistuttaa yhdestä itsestäänselvyydestä. Mieti mitä tahansa oikeusjärjestelmän osaa tai vaikkapa supersankaritraditiota. Eikös vaan supermiehestä lähtien ole keskitytty omaisuuden suojaamiseen? Tai sodat, kyllähän siinäkin painotus on materiaalin puolustamisessa eikä ihmisistä...
Kyllä, hyvä pointti.
Yksityisomistuksen käsitteeseen indoktrinoituneena ymmärrän omaisuudenkin suojaamisen tarvittaessa voimakeinoin, mutta vertailla toki saa. Ei, vaan pitää.
Toinen kiintoisa pointti on historian merkitys. Näkyykö järjestelmässä yhä, että sata vuotta sitten lapsia syntyi ja kuoli solkenaan, mutta yksi lehmä tai hevonen oli perheelle valtava omaisuus ja joskus ratkaiseva ero elämän ja perikadon välillä?
Vai, historiaa kauemmas ja takaisin nykypäivään, tämä jalo ihmiskäsitys? Orjahan oli objekti, osa omaisuutta ja kuten se tänään sanotaan: työntekijä yrityksen tärkein voimavara...?
Orjan käsitteestä on nykyään jo vaikea saada kiinni. Toisaalta monista tuntuu tänään oudolta sekin, että eläin on varallisuusoikeudellisesti esine.
Kaikkiaan näkisin kuitenkin hengen ja terveyden olevan (Suomessa) tunnustetumpia arvoja kuin koskaan ennen.
Lähetä kommentti