tiistai 5. kesäkuuta 2012

Aurinko, puut ja haukat

Käännymme Simonkentän jälkeen poikkeusreitille, raitiovaununkuljettajatar kertoi. Mitä hän sanoi, kysyi kohta rouva, joka oli juuri ollut kertomassa puhelimelleen olevansa menossa niitä lentokoneita katsomaan.

Viiskulmasta kelpasi mieluummin kävellä kuin odottaa ekstrabussia.

Kaikki se vihreys, joka varjosti tenavia vilisevää Sepänpuistoa auringonpaisteelta. Pieni mies kulki pää kenossa ja ihasteli taloja. Osoitin erikseen Eiran sairaalaa ja Villa Johannaa. Täällä päin asuttiin äitinne kanssa ennen teitä, valistin.

Rantaradan paikalla siisti hiekoitettu kävelytie ja leikkipuisto näyttävin kiipeilytelinein.

haukatKivetyksen raunalle kelpasi istua odottelemaan. Ikämies nurmikolla viritti äänitallentimensa tuulisuojan. Täällä missä vaalea hiha heiluu, toinen huusi puhelimeensa ja viuhtoi raivokkaasti jollekin. Purjevene ajoi koneella satamaan.

Haukat ilmestyivät mustina pisteinä mantereen suunnasta, jylisivät ohi, kävivät jossain ja tulivat taas, yhä uudelleen. Raksautin kuvan ja toisenlaisen ja kolmannenkinlaisen tajutakseni vasta myöhään illalla, että olisi pitänyt yhdistää koneet ja katsojat.

Fredaa takaisin. Siitä olisi pitänyt ottaa kuva, pisimmällä putkella. Valo oli juuri oikeassa suunnassa.

Ei kommentteja: