Ihan kuin olisin kuullut joskus Seebad Prorasta, mutta vaikutuksen juttu nytkin teki.
Kansanautot, kansanlaivat, kansanrantalomat. Kraft durch Freude.
Mikäköhän suolaisessa merituulessa ja auringonpaisteessa tahdissa lomailevissa ja voimistelevissa kansanjoukoissa tuntuu niin kammottavalta? Kasvottomuus, muurahaisuus?
Nykyään lomaillaan melkein yhtä yhdenmukaisesti, mutta näennäisen yksilöllisesti.
Entä yhteydet aina kiehtovaan Bauhausiin?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti