Suvivirsi vai ei? Kevätjuhlakeskustelulta ei voinut välttyä.
Pippis sommarvisa ja Sambalele kuultiin mutta ei Suvivirttä, olin jo luonnostellut tweetin, mutta lopulta se meni pataan kuten printtiaikoina sanottiin. Ainakin vielä tänä keväänä Suvivirsi soi juhlan päätteeksi, vähän epäröivästi ja laahaten mutta kumminkin. Sen alkaessa kaksi ihmistä asteli ulos salista, saattoivat toki olla matkalla vessaankin.
Minusta koulun kevätjuhla jää puolikkaaksi ilman Suvivirttä, sanon, vaikken mihinkään uskonnolliseen yhteisöön kuulukaan. Kaksitoista vuotta oppilasriveissä ja erinäisiä päälle muussa yleisössä on liimannut yhteyden.
Eiköhän asiasta saada vielä muutamaksi vuodeksi kiivaita keskusteluja ja rehtoreille otsanrypistyksiä.
Siviilirekisterisivullisena huomaan jollain lailla ihailevani piispaa, joka periaatteen vuoksi jätättää lapsensa pois Suvivirrestä kieltäytyvän koulun juhlasta. Mikä minkään uskonnon kirkko se sellainen on, joka hyytelön jämäkkyydellä hyväksyy ja siunaa mitä tahansa, mitä sen jäsenet keksivät tehdä? Eikö kirkon pitäisi olla enemmänkin omiin jäykkiin dogmeihinsa nojaava monoliitti, jota vastaan saa sitten kapinoida?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
VALTA! Muistelehan vaan, miten ammoin nainen alistettiin sillä perusteella että on niin monta aukkoa joista saatana pääsee sisään. Tästähän on edelleen kyse, pakko käyttää kaikki keinot joilla voi osoittaa oikeellisuuttaan ja tuomita muiden kanta vääräksi.
Ei vaan ennen..hih. Koululaisille kevätkirkko ja suvivirsi olivat vään kuin käsienpesuvelvoite: ei kukaan piitannut vähääkään bakteerista tai sormien jättämistä likajäljistä, pestiin kun kerran käskettiin pestä eikä se niin häirinnyt. Mutta jotenkin sitä mukaan kun ihmiset ovat enemmän halunneet kyseenalaistaa ansaitsematonta kunnianosoitusta niin kirkot ovat hädissään siitä että pitäisi jotenkin ansaita arvostusta..Kummastelen vain että ns. fiksutkin ihmiset viitsivät jankata näistä jutuista.
Väärinkäsitysten välttämiseksi, vaikka kammoankin uskontoja, niin pidän korrektina käyttää hihallista ja lahkeellista asua uskonnollisissa rakennuksissa.
Itse siellä rivissä koululaisena lusiessa kaikki oli samaa aikuisten päättämä massaa. Kello raksahteli hitaasti eteenpäin ja aurinko helotti kutsuvasti ikkunoiden takana.
Sittemmin siitä massasta on alkanut hahmottua traditioita ja muistoja, jotka herättävät tunteita.
Lähetä kommentti