En fillaroinut kieppiä Klaukkalan kautta kuten jussina 1979, mutta pyörän päältä kelpasi ihmetellä hiljaista kaupunkia.
Leppävaaralaisella kadulla kantoi myhäilevä mies Sandels-laatikkoa siemaillen mennessään ensimmäistä. Paita päältä oli tungettu loppujen tölkkien seuraksi. Sammonkadulla tuki keski-ikäinen pariskunta toinen toistaan, sen verran jalka vippasi.
Mutta kaikkiaan leppoisan rauhallista. Autoharvinaisuuksia, nurmikoilla grillaavia seurueita. Autio Ruskeasuon jousiammuntarata. Lehtikuusentiellä potki viisi ihmistä palloa, Saharassa yksi. Sonera Stadiumin edessä istuskeli kaksi neitosta omine musiikkeineen.
Aurinko ja asvaltista nouseva aromi, jotka palauttivat mieleen ammoiset maantieretket. Seurasaarta kohti valuvaa väkeä härdellinä pyöräteillä.
Väiskin kaltsien maastossa ripitti Romanian mieleen tuova henkilö äänekkäästi toista samanoloista. Kenties pullonkeräyksen reviirirajoista.
Taivaalla leijuvan kopterin läpätys kaikui kivipihoilla. Kotona komeilikin ruudussa suoraa ilmakuvaa kulmilta. YLEn Juhannusjuna siellä teki lähtöä.
Illalla erottuivat Seurasaaren kokot Taivalsaaresta vain pieninä oransseina pisteinä, mutta Seurasaarenselällä vilisti pikkualuksia kuin Dunkerquessa 1940. Beachilla polkupyöräpoliisit näyttivät kaatelevan alaikäisten juomia maahan.
Saksa - Kreikka jäisi seuraavalle päivälle, boksilta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti