Olen tainnut lukea John Keeganin perusteellisen opuksen Sodan tiedustelu ennenkin, vaan oli se napattava Töölön kirjaston hyllystä taas matkaan.
Esittelemissään kahdeksassa tapauksessa Keegan toki sortuu aika lailla perinteisten taistelukuvausten puolelle mutta esittelee nekin kiinnostavasti.
Nelson etsimässä Napoleonin laivastoa Välimereltä, Stonewall Jackson Shenandoahin laaksossa, radion läpimurto laivastoon ensimmäiseen maailmansotaan mennessä, Kreetan maahanlasku 1941, Midwayn taistelu, taistelu Atlantista, henkilötiedustelu ja salaiset aseet.
Olennaisin eli tiedustelun merkitys ja asettaminen kontekstiinsa tulee jo prologissa. Sotilaallisen päätöksenteon kannalta relevantin tiedon hankkiminen, toimittaminen päätöksentekijöille, sen merkityksen analysointi ja hyödyntäminen. Ja kaikki tämä aina osittain epävarmana ja puutteellisena.
Tarpeeksi vanhat taistelut kyllä alleviivaavat tiedon (ja sotilasmaantieteen) merkitystä iskevästi. Millaista on ollut tehdä ratkaisuja ja liikkua aikoina kun ei ollut radioita, karttoja, aikanaan edes teitä. Antakaa minulle roomalainen tie, tuskastuu umpimetsässä riuhtova legioonalainen Asterixissa osuvasti.
Seuraavaksi kiinnostaisi lukea vaikkapa internetistä löytyvän datan analysoinnista potentiaalisten terroristien identifioinnissa.
Ja ne hyvät kirjat huollon ja logistiikan roolista sotatoimissa ovat edelleen haussa.
keskiviikko 16. marraskuuta 2016
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti