Trumpin vaalivoiton vuoro herätellä mediassa itsetutkiskelua. Vastuulliset tiedotusvälineet ajoivat avoimesti hyvis Hillaryn asiaa pahis Trumpia vastaan, mutta jokin meni pieleen.
Ylen Sanna Ukkola:
Lehti voi toki valita missionsa vapaassa maailmassa, mutta samalla lehden johto tekee karhunpalveluksen oman journalisminsa ja journalistiensa uskottavuudelle.
Ilmiö lienee vastakkainen false balance - eli tasapuolisuusharhalle, jonka (jonkun naputtelemasta) Wikipedia-pätkästä kelpaa poimia keskeinen:
Mielipide- ja poliittisista kysymyksistä voidaan kiistellä, mutta on asioita, joista on vain yksi tieteellinen totuus.
Missä kohdin on mielipidekysymyksen ja tieteellisen totuuden raja?
Milloin poliittisen ehdokkaan kelvottomuus ylittää rajan ja muuttuu mielipidekysymyksestä kiistattomaksi totuudeksi? Trump? Hitler?
Tai mikä muu asia tahansa? Olen pohtinut vastaavaa urheilun ja politiikan rajanvedon kohdalla.
Jos ja kun toimittajan tuotos selvästi ottaa kantaa, lukija, katsoja, informaation vastaanottaja suhteuttaa aineiston omiin käsityksiinsä ja kokiessaan tuotoksen puolueelliseksi alkaa tulkita sen oman korjauskertoimensa läpi. Internet-aikana voi käydä jopa niin, että lukija alkaa systemaattisesti epäillä kaikkea "oikean" median kertomaa ja etsiä tietonsa muualta.
(Toki tiedon vastaanottajakin on aina subjektiivinen. Jos lukija tietää maan olevan litteä, ovat väitteet "maapallosta" hänelle puolueellisia.)
Ja kun puhutaan ihmisistä, puhutaan psykologiasta. Elämäntapavastarannankiiskenä tiedän, miten helposti hyvänkin asian liian tökerö tuputtaminen herättää ärtyneen vastareaktion.
Auttaisiko asiaa paluu nykyistä selkeämpään erotteluun uutismateriaaliin ja toisaalta toimittajien avoimesti subjektiivisiin kolumneihin / mielipidekirjoituksiin?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti