maanantai 28. marraskuuta 2016

Leffafestarien jälkiuunielokuva

Jossain somen silmänurkassa erottuivat sanat A most wanted man, ja ajatusratas kirskahteli kohdalleen. Tämähän on se, jota minulle kehuttiin, kun taas kerran ihastelin Tinker, tailor, soldier, spyta.

Ei ihan yhtä kova muttei myöskään mikään most overrated, kuten muuan brittikriitikko näkyy yrittäneen provosoida.

Ihan hyviä kysymyksenasetteluja ja jännitteitä. Vaarallinen terroristi vai rääkätty pelokas pakolainen? Hallituksen miehet ja vielä hallituksemman miehet override-nappuloineen. Vanhempien herrojen ajatukset sekoittava vaikka hahmona melko epäuskottava viehkotar viherpiipertävine polkupyörineen. Ihmisoikeusjuristille olisi voinut kirjoittaa enemmän sekä kiireitä että kovapintaisuutta.

Tunne, että sekä "Annabel Richterin" että "Martha Sullivanin" kasvot jostain jotenkin niin tuttuja, mutta niinpä tietenkin. Nina Hoss sen sijaan uusi silmiä miellyttävä miellyttävä tuttavuus.

Saksalaisten elokuvien ystävän korvaa säräytti kuunnella saksalaisia vakoojia puhumassa Saksassa englantia.

Assosiaatioita. Bachmann jututtamassa nukkavierussa kapakassa "Amiraalia" ja le Carrén ja Len Deightonin maalaama sodanjälkeinen Berliini eksentrisine hahmoineen. Kohta, jossa tehokas tiimi mikittää ja kameroittaa asunnon, oli tietenkin silkkaa Stasia ja Das Leben der anderenia.

Vakoojat vaklaamassa kaduilla on tietenkin klassikkoklisee, mutta odotan tiedusteluelokuvaa, jossa dataa hankitaan ennen kaikkea elektronisesti ja analysoidaan koneellisesti. Siis tuloksekkaasti, ei Deightonin Billion dollar brainin tyyliin. Tämänkin pätkän kamera-ja kuunteluvalvonnassa oli yritystä.

Pisteytykset ja tähditykset ovat kulttuurisivujen vitsaus, joten annan noin kolme pilkku seitsemänkymmentäviisi tähteä viidestä.

3 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

mika

näistä aiheista sinä osaat kirjoittaa paremmin kuin moni. en siis edes yritä koostaa omiani nyt. sen vain sanon, että minulla meni ensimmäinen kolmannes ihan vain jujun tajuamiseen. on aika harvinaista, että juonelle anneaan tällä tavalla aikaa. plussaa myös hektisen höpinän poissaolosta. ja siitä, että seymour hoffamn juo kahvia pikku myyn kuvalla varustetusta muumimukista. niin, ja tietysti se, ettei elokuvassa ammuta kertaakaan. kuvittele!

kyllähän le carrén tiedustelupalvelujen varjomaailmoista ja muista kylmäävistä tarinoista saa sekä että heikkoja elokuvia. tämä kuuluu omasta mielestäni niihin hyviin. vääntäisin tähtihanoja kolmeen, mutta uusintakatselu saattaisi antaa yhden lisää.

meri

Nimetön kirjoitti...

pahuksen kirjoitusvirheitä tuli. pitäisi olla 'annetaan' 'hoffman', ja toisessa kappaleessa 'saa sekä hyviä että heikkoja elokuvia'

Mika kirjoitti...

Huomasin muuten jälkikäteen miettiväni, ammuttiinko. Siinä kohdin Smiley-elokuvaa taitavampi suoritus. Ja mukin missasin.

Täytyy myöntää, että ensimmäisen puolen tunnin jälkeen pausetin hetkeksi ja etsin verkosta lisätietoja elokuvasta ennen kuin jatkoin. Selvittääkseni, mistä viehkotar oli tuttu, ensiksi tietenkin, mutta selvisi siinä jo juonestakin jotain.