Entä jos joskus joukko miehiä ilmestyisi laivasatamaan ja saisi yllätyksekseen kuulla, että checkin suljettiin kymmenen minuuttia sitten eikä tähän laivaan enää pääse. Ja kun yksi vielä neuvottelisi luukulla buukkauksen siirrosta yölaivaan, keksisi nopeaälyisin että kaksi tuttuahan on liikkeellä autolla ja autoja vasta ajetaan alukseen. Ja luukulla ollut lähtisi kymmenkiloisine reppuineen ja samanmoisine pakaaseineen raahautumaan jo juoksevien kaverien perään samalla kun neitonen luukulla huutelisi perään että no, no, it's illegal, you haven't been booked. Eikä putkessa näkyisi enää ketään mutta alas johtavista metalliportaista kuuluisi kolinaa ja mies ampaisisi sinne ja laituritasolle ehtiessään näkisi teräsportin luona huitovia tummia hahmoja. Ja sitten siinä heiteltäisiin laukkuja portin yli ja ali ja ryömittäisiin itse alta yhden kohottaessa porttia. Ja haalaripukuisen työntekijän tivatessa mistä on kyse sakki heiluttelisi matkalippujaan ja ahtautuisi kimpsuineen ja kampsuineen pieneen henkilöautoon, joka kuusi päällä jouset pohjassa ajaisi vuorollaan kolisevaa ramppia alukseen. Ja vasta turvallisesti aulan penkillä hikeä pyyhkivä joukko puhkeaisi helpottuneeseen hihitykseen ja sihauttaisi auki yhden muovikassista löytyneet oluttölkit.
Mutta oikeasti laivamatka oli rauhallinen ja reissun ensimmäinen lämmin ateria herkullinen. Pinaattimuhennos istui lohen päälle juuri kuten piti, ja se voinen vihreä kastike riisin kanssa maistui myös. Sivummalla Elvis Presleyn näköinen mies piti puhetta isolle pokaalille ja joukolle sporttisia miehiä. Yhdessä pöydässä kävi yksi kerrallaan vaaleita ruotsittaria keskustelemassa kahden fläppi edessään istuvan miehen kanssa.
Iltaöisessä Göteborgissa sataa tihuutti: suomalaiset, ruotsalaiset ja sveitsiläiset jakautuivat busseihinsa ja pariin taksiin ja ajoivat tiehensä.
Viiden tunnin unen jälkeen väsytti, mutta jättämällä iltaelämän väliin jaksoi suihkuun ja aamupalalle, jonka kanssa ehti selata Göteborgspostenin.
Taksikuskikin tykkäsi John Fogertysta.
Landvetterin checkin oli jonoton, kamerareppu meni kerralla läpi valaisusta ja AY672 oli vain vartin myöhässä. Tarpeeksi korkealla muuttui vaaleanharmaa massa huikaisevaksi auringonpaisteeksi ja minä syvennyin Gellert Tamasin Lasermanneniin.
Pilveä riitti peräti matalalle. Tällä kertaa luulin kuulevani reverssit.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti