Viikinkien jäljillä

Taas kerran naksahti kotiovi hiljaa kiinni hyvin varhain. Kuormakamelin askeleet kävivät tutulle Töölönkadun pysäkille.

Checkin veti yllättävän hyvin ja turvatarkastuksenkin satametrinen jono. Onko tämä teidän, kuului kysymys, ja sitten purettiin kamerareppua ja läpivalaistiin uusia kertoja eestaas. Kuten loogista onkin, moisten virtapiiri- ja johtomäärien kanssa. Go to gate, lukikin jo ruudulla.

Embraerilla tasainen kyyti. Mikä järvi tuommoinen voi olla, muttei ollutkaan vaan meren reunaa ja alkavaa Turun saaristoa. Ja toisessa päässä alati levenevä joki, joka oli Götaälv, ja sitten alhaalla koko kaupunki, satama, merellä seitsemän laivaa lähestymässä. Kaarto auringon puolen kautta ja etelästä laskuun. Ikkunan takana etusolakot liukuivat auki ja katveessa epäilemättä laskusiivekkeetkin. Laskutelineiden laskeutumisen tömähdys, kiitotie, spoilerit pystyyn. Vauhdin hidastuttua vasta huomasin moottorin vaipan liikkuvan mutta reverssejä en ollut kyllä havainnut.

Kassin ilmestyessä hihnalle oli laivan lähtöön 40 minuuttia, mutta onneksi takseja riitti ja hintaneuvottelu Egyptin mieleen tuovan kuskin kanssa nopea ja liikenne sujuvaa. Salibandysta kuski paljoa ymmärtänyt, mutta maiden lumitilanteet käytiin läpi.

Danmarksterminalen klo 8.55. Har jag nån chans, kysyin, ja rouva tiskin takana tarttui puhelimeensa tarkistaakseen portilta, onko alus irti. Ei ihan. Som ilska med H, opastin tavauksessa, annoin setelit ja pääsin matkustajalistaan. Puolijuoksua portille, putkeen ja Stena Danicaan.

Jos aikoo lounastaa laivalla, ei kannata jättää lompakkoaan siihen laukkuun joka menee matkan ajaksi sulkeutuvaan narikkaan. Taskussa olleilla sai pussin hedelmäkarkkeja joiden voimalla katsoa olesketutilan Eurosportilta MM-karsintamaaleja ja hiljaisten miesten snookeria. Sen verran etuajassa garderob aukeni että ehti ostaa myymälästä 79 kruunulla Stieg Larsson -trilogian kakkososan.

Maalatun teräksen haju, laivan haju, portilla. Valkohapsisia eläkeläisiä päiväristeilyllä. Pitkä putki laivasta kaupunkiin. Sama hotelli kuin viimeksi mutta remontissa, ja sisäänkäynti toisella puolen taloa. Nyt ei aula tulvinut juhlapukuisia urheilijaneitosia laulamassa kultamitalit kaulassa i gult och blått, vilket lag.

Reppu selkään ja Rimmens Alleeta hallille. Pitkä ilta, jonka päätteeksi nukkumatti kiskaisi kirjan kädestä ja sulki television.