Stieg Larsson kirjoitti juuri niin koukuttavasti kuin varoittivatkin. Ekan osan jälkeen piti hankkia pikapikaa toinen, ja kun se loppui cliffhangeriin metrossa Sörkän ja Hakiksen välissä, oli käveltävä Kampissa suoraan Suomalaiseen ostamaan vielä Luftslottet som sprängdes. Loppu oli sitten pois yöunista.
Ekassa paljon nimiä ja kidutuskammioksi jyrkkenevää maalaiskylädekkaria, toisessa överiactionia ja kolmannessa yhteiskuntapolitiikkaa ja paperisempia lauseita. Toki henkilöt olivat karikatyyrejä ja tapahtumat horjahtivat välillä yli uskottavuuden rajan ja kaikille tapahtui koko ajan kamalasti ja savua ja seksiäkin olisi riittänyt vähempikin, mutta näinhän menestyskirjoja kirjoitetaan. Lisbeth Salander, James Bond, Dirk Pitt ja Tintti osaavat tiukassa paikassa mitä vain. Toiset hakkeroivat koko maailman kämmentietokoneella kännykän takaa kun minä en välillä ole saada yhteyttä edes omaan langattomaan verkkooni. Ja olihan se män som hatar kvinnor yksi koko sarjan punainen lanka.
Kunnon revenge fantasy vetää aina mukaan, vaikka sitten pieni nainen joka antaa takaisin nopeudellaan, älyllään, tietokonetaidoillaan ja yhtäkkiä saamallaan rahakasalla. Kuin Edmond Dantes ja siltainsinööri Jaatinen ja varmaan jo jotkut antiikin tarinoiden hahmot.
Sopivasti lehtimaailmaa, tietokoneita ja hyppysellinen juridiikkaakin. Ylimielinen pahis uimassa kysymys kysymykseltä syvemmälle puolustusasianajajan väijytykseen on aina yhtä nautittava kohta. Painless Kumagai aikanaan Presumed innocentissa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Eka kirja puolessa välissä ja onhan se toki hyvä, mutta ei niin koukuttava etteikö sen nauttimisen ohessa olisi jo kaksi muuta kirjaa ehtinyt lukea.
Silti selkeästi paras viime kesäloman uusista hankinnoista.
Täällä ihan sama. Kun ensimmäinen oli puolivälissä, soitin jo hätäpuhelun siskolle Suomeen, että lähettää heti toisen. Jotenkin halusin lukea tämän kirjan suomeksi.
Väitän edelleen, että koukuttavaa tavaraa. Mutta vuoden pari makusteltuaan vasta voi sanoa, nousevatko jollekin tasolle klassikkoasteikolla vai jäävätkö vain käyttökelpoisiksi.
Toinen kirja puolessa välissä ja kello on aamulla viisi joten ilmeisesti on aika julkisesti tunnustaa, että koukku on leuassa.
Syytän Lisbeth Salanderia joka kaikessa epäuskottavuudessaankin on ainoa kirjan henkilöistä josta pidän ja jonka kohtalo siten kiinnostaa.
Ainakin yksi kiehtovuus Salanderissa on, että hän joukkioineen omaa Informaatiota.
Ainakin meistä, jotka ennen Internetiä olimme koukussa Teksti-TV:hen ja mistä nyt dataa saattoi löytyäkään.
Lähetä kommentti