Kasvavaa jännitettä vai samaa vanhaa?

Mietitytti tuo Suomen Kuvalehden susikapinajuttu.

Susijahti on jo kasvanut susia suuremmaksi kiistaksi, asukkaat muistuttavat. Kyse on pitkään kyteneestä katkeruudesta, joka on nyt purkautunut avoimeksi uhmaksi ja kansalaistottelemattomuudeksi. Juopa menestyjien ja sinnittelijöiden kesken on kasvanut syvemmäksi kuin ehkä koskaan itsenäisen Suomen historiassa.

Lainkuuliaisuus rapisee koska oikeusnormit eivät vastaa yhteisön yleistä oikeustajua. Esivallassa ja poliittisessa johdossa ei nähdä enää juuri mitään, mitä voisi kunnioittaa.

Kapinahenki kasvaa, koska ”meistä koskevista asioista päättävät ihmiset, jotka eivät tiedä meistä ja oloistamme mitään”, halsualaiset ja perholaiset sanovat.

Maakunnissa liikkuessani en ole kuullut susista puhuttavan, mutta Räytyän Esson baarissa ja korpisaunan lauteilla pienessä porukassa muuten kylläkin samaan sävyyn.

Onko semmoinen jonkinlainen päätöksenteossa ja virkakoneistossakin vähitellen yleistyvä kokoomusvihreä maailmankuva etääntymässä liian kauaksi liian monen suomalaisen näkemyksistä?

Vai onko loppujen lopuksi sittenkin kyse ihan siitä samasta Helsingin herrat perkele -jupinasta, jota on ollut aina?

Näin vähäisellä aineistolla en osaa sanoa. Epämääräisiä signaaleja ja käsitteitäkin.