Yritin kuvailla Twitteriä vanhan liiton miehelle, joka ei sosiaalisista medioista innostu. Eivätkös siellä jyllää sellaiset nopeat nokkeluuksia keksivät tyypit, jollaisiin en itse kuulu, hän murahti.
Ei huono vertaus. Ihan kuin välituntien ringissä, jossa jätkät tapasivat seisoskella sanailemassa. Joku heittää jotain nokkelaa ja sylkäisee sivulle maahan, toinen pistää salamannopeasti vielä paremmaksi, kolmas maaliksi joutunut punastuu hetkeksi ja neljäs kuuntelee myhäillen ehtimättä itse mitään noin nopeaa.
Joku saa loistaa hetken, mutta huomenna kukaan ei enää muista, mitä puhuttiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Rinkiin pyrkijät nuolevat ensin kolmosmiehen persettä kehumalla hänen kakkavitsejään. Jos he saavat myötämielisen mulkaisun, uskaltavat he alkaa kehua kaikkea kakkosmiehen show-elkeitä liittäen niihin ykkösmiehen nimen. Kuitenkin rinkiin päästäkseen pyrkijän pitää ensin tehdä itsensä tunnetuksi pihan muiden silmissä, jotta hänellä olisi arvo. Suurimmalla osalla käteen jää vain ruskea paksu kieli.
Kyllä. Toistuva kuvio niin välituntiringissä kuin aikanaan blogimaailmassa ja nyttemmin uudemmissa yhteisöissäkin.
Mikä alleviivaa sitä, että kyse on aina vain ihmisten keskinäisestä kanssakäymisestä vaikka kanavat muuttuvat.
Olenkohan kirjoittanut johonkin erilaisista tweettaajatyypeistä vai suunnitellut vain?
Lähetä kommentti